Ernst Hanfstaengl

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernst Hanfstaengl

Ernst Franz Sedgwick (”Putzi”) Hanfstaengl (2. helmikuuta 1887 München6. marraskuuta 1975 München) oli Adolf Hitlerin taloudellinen ja henkinen tukija Saksan kansallissosialistinen työväenpuolueen varhaisina vuosina. Myöhemmin hänestä tuli puolueen lehdistöpäällikkö.[1]

Ernst Hanfstaengl oli varakkaan kustantajan Edgar Hanfstaenglin ja hänen amerikkalaisen vaimonsa poika. Ensimmäisen maailmansodan ajan hän vietti Yhdysvalloissa, josta hän palasi Saksaan vuonna 1919. Vierailtuaan eräässä Hitlerin varhaisista puhetilaisuuksista Hanfstaengl vaikuttui syvästi. Hän liittyi kansallissosialistisen puolueen jäseneksi ja järjesti varainkeräyksen, jonka avulla Völkischer Beobachter voitiin hankkia puolueen pää-äänenkannattajaksi. Hanfstaengl otti osaa epäonnistuneeseen oluttupavallankaappaukseen 8. marraskuuta 1923. Hän pakeni Itävaltaan, Salzburgiin. Hanfstaenglin vaimon Helenen (synt. Niemeyer) kerrotaan kätkeneen Hitlerin kaappausyrityksen jälkeen vähäksi aikaan miehensä maatilalle Uffingiin. Hanfstaenglin oman kertomuksen mukaan hänen vaimonsa onnistui estää Hitlerin itsemurha ennen tämän pidättämistä. Kertomusta ei ole koskaan vahvistettu puolueettomasta lähteestä, mutta useat historioitsijat pitävät sitä silti luotettavana. Hanfstaengl säilytti läheiset suhteensa Hitleriin, ja vuonna 1931 hänestä tuli kansallissosialistisen puoleen lehdistöpäällikkö. Syyskuussa 1932 hän valmisteli Hitlerin ja Winston Churchillin salaisen tapaamisen Müncheniin – hän oli ystävystynyt Churchillin pojan Randolph Churchillin kanssa. Hitlerin viime hetken kieltäytymisen takia tapaaminen jäi toteutumatta. Seuraavina vuosina Hanfstaengl käytti ulkomaisia kontaktejaan parantaakseen Hitlerin kuvaa ulkomailla. Vuonna 1934 natsien veristen puukkojen yön aikana suorittama puhdistus järkytti Hanfstaenglia ja sai hänet kyseenalaistamaan natsijohdon arvoja ja hän alkoi vieraantua Hitleristä.[1]

Maaliskuussa 1937 Hanfstaengl jätti yllättäen Saksan. Hitler oli lähettänyt Hanfstaenglin hoitamaan salaista diplomaattitehtävää Espanjaan ja hänelle oli annettu käsitys, että onnistuminen tehtävässä parantaisi viilenneitä välejä Hitleriin. Hanfstaengl oli kuitenkin vakuuttunut, että Hitler aikoi salamurhata hänet ja matkustikin Sveitsiin. Hän tapasi poikansa Egonin Zürichissä ja matkusti hänen kanssaan Britanniaan. Hanfstaenglin vaimo Helene jäi Saksaan ja profiloitui Hitlerin kritiikittömänä tukijana. Myös Helene muutti pois natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin ennen sodan alkua. Toisen maailmansodan alettua britit internoivat Ernst Hanfstaenglin. 1940 hänet lähetettiin vankileirille Kanadaan. Helmikuussa 1941 hän kuuli poikansa liittyneen Yhdysvaltain armeijaan. Hän päätti siirtyä auttamaan liittoutuneita ja lupasi kirjoittaa sarjan natsi-Saksan vastaisia artikkeleita. Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt tunsi hänet Harvardin ajoilta ja hänen pyynnöstä Hanfstaengl lähetettiin Yhdysvaltoihin vuonna 1942. Hän työskenteli saksalaisen radioviestinnän tulkkina ja analyytikkona, sekä avusti tutkijoita natsijohtajien psykologisessa profiloinnissa. Sodan jälkeen Hanfstaengl palasi Saksaan ja julkaisi muistelmansa Zwischen Braunem und Weissem Haus (Ruskean ja valkoisen talon välissä).[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peter Conradi, Hitler's Piano Player: The Rise and Fall of Ernst Hanfstaengl, Confidante of Hitler, Ally of FDR; (ISBN 0-7867-1283-X)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Thomas Adam: Germany and the Americas: O-Z, s. 477-480. ABC-CLIO, 2005. ISBN 1851096280.