Ernos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernos
(1965-– )
Ernos Back to the Sixties -tahtumassa Katinkullassa 2000
Ernos Back to the Sixties -tahtumassa Katinkullassa 2000
Tiedot
Tyylilaji: pop rock
Kotipaikka: Suomen lippu Helsinki
Laulukieli: suomi
englanti
Jäsenet
Kts. Kokoonpano
Levy-yhtiöt
Blue Master
Polydor
Finnlevy
Bobtail Records

Ernos on lokakuussa 1965 perustettu suomalainen pop-/rockyhtye, joka sai nimensä perustajansa Erno Lindahlin (s. 1944) mukaan. Yhtye esitti paljon Lindahlin säveltämiä ja sanoittamia suomenkielisiä kappaleita, mutta myös monia tuon ajan Britannian ja Yhdysvaltojen listoilla menestyneitä hittejä. Ernos levytti suomeksi monta maailmalla menestynyttä hittiä suomenkielisenä käännöksenä. Yhtyeen tunnetuimpia levytyksiä olivat ”Harha”, ”Yksin”, ”Maria Louiza”, ”Kesäaikaan”, ”Kaikki hyvin” ja ”Elämältä halua en enempää”. Alkuvuosinaan Ernos levytti kolme albumia: kaksi studiossa äänitettyä julkaisua ja yhden live-tallenteen Kulttuuritalon keikalta vuonna 1969.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erno Lindahl soitti pikkupoikana viulua ja kiinnostui popmusiikista oppikoulun yläluokilla. Hänen ensimmäinen esiintymisensä tapahtui nelivuotiaana.Armeijassa Lindahl soitteli kaiken vapaa-ajan Martti Koskimon kanssa ja armeijan jälkeen he alkoivat kasata bändiä. Aluksi pojat soittelivat triona Mikko Kuoppamäen kanssa.RUK:ssa Erno, Ilari Hannula ja Jori Dolivo voittivat RUK:n laulukilpailun. Vastus oli kova, m.m. Kivikasvot. Armeijan jälkeen Lindahl ryhtyi lukemaan yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä m.m. matematiikkaa,kemiaa, fysiikkaa, biokemiaa ja tähtitiedettä.

Vuonna 1965 Lindahl perusti Ernos yhtyeen. Akuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Lindahl (laulu/kitara), Jorma Toivonen (s. 1946) (ex.-Viikarit) ( koomikko Eemelin poika) (basso) ja Mikko Kuoppamäki (s. 1946) ( Jukan nuorempi veli) (rummut).Martti Koskimo (s. 1944)(laulu, koskettimet, siirtyi Ernosten jälkeen Kivikasvoihin ) ja Matti Vattulainen (s. 1947 ) (ex-Viikarit )( laulu, kitara ) [1] Yhtyeen ohjelmisto oli jo alusta alkaen vahvasti sidottuna moniääniseen lauluun.

Ensimmäinen single ”Yksin/Ole iloinen” levytettiin 11. kesäkuuta 1966. ”Yksin” oli tällöin 21-vuotiaan Lindahlin säveltämä ja sanoittama melodinen laulu. Kappaleessa kuulee hyvin Lindahlin tunnistettavan, omintakeisen laulutyylin, joka jatkui läpi koko Ernos-yhtyeen levytyshistorian.

Syksyllä 1966 Ernos hajosi ja Kuoppamäki siityi vähäksi aikaa Boys-yhtyeeseen. Uuteen Ernos-ryhmään tulivat Sebastian Nurmi(basso), Kari Laakso ( kitara, laulu ), Timo Penttilä ( rummut ) ja Ilari Hannula (laulu). Matti Vattulainen jatkoi ensimmäisestä kokoonpanosta. [2].

1966–1968[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeessä tapahtui kokoonpanomuutoksia.[3] Yhtye levytti 8. marraskuuta 1966 toisen singlensä ”Harha/Unelmatyttöni”, joka oli yhtyeen varsinainen "läpimurtolevy". ”Harha”-kappaleen suurena innoittajana oli The Mamas & the Papas -yhtyeen levytys ”California Dreamin’”. Seuraavana vuonna 1967 yhtye äänitti Beach Boys -yhtyeen ”Good Vibrations” -menestyssinglen suomeksi nimellä ”Kaikki hyvin”, kääntöpuolella ”Tahdon sun takaisin”. Molemmat olivat tuolloin 20-vuotiaan Matti Vattulaisen sanoittamia ja jälkimmäinen myös hänen säveltämänsä. Myös seuraava single (Olet liian kaukana/Jos anteeksi pyydät) tehtiin tekstien sekä sävellysten osalta yhteistyönä Lindahlin ja Vattulaisen käsialana. Vattulainen siirtyi armeijan harmaisiin loppuvuonna 1967.

Maaliskuussa 1968 yhtye äänitti ensimmäisen LP-levynsä Rutto ja romu. Kokoonpanossa oli tällöin mukana muun muassa Kalervo ”Randy” Korlin (koskettimet), joka sittemmin oli perustamassa Solistiyhtye Suomea. Rummuissa oli Jouni ”Jode” Hietaniemi.

Kokoonpano laajenee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1968 Ernosiin liittyivät laulajatytöt Kati Borg (s. 1948) ja Marjo-Riitta Kervinen (s. 1950). Yhtye panosti monipuoliseen musiikkiin ja stemmalauluun. Kappaleita lainattiin muun muassa Beach Boysilta, The Mamas & the Papasilta, Supremesiltä ja tuon ajan soulmusiikista. Beatles-hiteistä tehtiin omia sovituksia samoin kuin monista muistakin tuon ajan ja 1950-luvun rocksuosikeista.

Elokuussa Kalervo Korlin siirtyi ammattimuusikoksi ja Hietasen tilalle rumpaliksi tuli takaisin Timo Penttilä. Tällä kokoonpanolla yhtye esiintyi vuosina 1968–1970. Elokuussa 1968 yhtye levytti singlen ”Maria Louiza”, josta ei kuitenkaan tullut mikään myyntimenestys eikä se koskaan noussut Suomen levymyyntilistoilla kymmenen parhaan joukkoon.

Viron valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

23. syyskuuta 1968 Ernos teki suomalaista rockhistoriaa esiintymällä ensimmäisenä länsimaisena rockyhtyeenä Neuvosto-Virossa Tallinnassa.lähde? Konsertin järjestivät Viron Filharmonian johtaja Rait Ivalo ja Viron Radion pomuusiikkitoimittaja Jüri Lina sen jälkeen kun Ernoksen manageri Raimo Pirskanen oli heinäkuussa käynyt Tallinnassa Radiotalolla ja Filharmoniassa.lähde? Lindahl on kertonut, että ”saimme vierailullamme aikaan hysterian, joka miltei vastasi beatlemaniaalähde?. Tytöt kulkivat perässämme ja ihailijat melkein kaatoivat keikkabussin. Virolaiset olivat vierailusta niin innoissaan, että vierailu uusittiin seuraavana vuonna.” Keikkajärjestelyt olivat Neuvostoliiton aikaan hyvin tiukkoja, keikkalista oli lyötävä lukkoon jo ennen esiintymistä. Vuoden 1969 keikka jäi viimeiseksi, kun Ernos ei noudattanut etukäteen hyväksyttyä ohjelmaa, vaan esitti encorena kappaleen ”Papa oo mow mow”. Viranomaiset rankaisivat yhtyettä esiintymiskiellolla. [4]Esiintymisillä lienee kuitenkin ollut vaikutus virolaiseen rock- ja popmusiikin kehitykseen, toivathan ne mukanaan vivahduksen länsimaisesta rockista ”rautaesiripun” taakse.lähde? Yleisön joukossa oli nuoria virolaisia muusikoita, kuten Ivo Linna, Gunnar Graps ja Reet. Jaak Joala on tehnyt ”Maria Louiza” -kappaleesta version viron kielellä.

Ernos esiintyi myös Tukholmassa Canned Heat -yhtyeen lämppärinä.[5] Vuonna 1969 yhtye valittiin Suosikki-lehden äänestyksessä Suomen parhaaksi yhtyeeksi. [6]

Uusia hittejä 1969–1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1969 Erno Lindahl levytti omalla nimellään käännöksen Beatles-hitistä “Ob-La-Di-Ob-La-Da” nimellä ”Elämältä halua en enempää”, kakkospuolella The Turtles -käännös ”Ei hätää” (”Eleanore“). Saman vuoden toukokuussa Ernos levytti The Move -yhtyeen hitistä ”Blackberry Way” suomenkielisen singleversion ”Jos vain käyt takaisin” ja vielä lokakuussa kappaleen ”Kerran kohtaan ystävän”, joka on käännös Bee Geesin hitistä ”Don’t Forget to Remember”.

Ernosin seuraava LP-levy Lekaa otsaan oli live-levy[7]. Se oli taltioitu Kulttuuritalolla vuonna 1969, mutta julkaistiin vuoden 1970 puolella.

Yhtyeen kokoonpano muuttui keväällä 1970, kun Marjo-Riitta Kervinen ja Sebastian Nurmi lähtivät yhtyeestä. Basistiksi tuli Jeremy Gould, opiskelija Yhdysvalloista. Heinäkuussa yhtye levytti singlen ”Kesäaikaan vaan”, suomennos Mungo Jerry -hitistä ”In The Summertime”. Levyn b-puolella kappaleen ”Tässä olen vain” esittäjiksi on merkitty Erno ja Kati.

LAVAESIINTYMINEN Ernos yhtye tuli kuuluisaksi 60- luvulla hurjasta lavashowsta. Savua, pommeja, valoja, huonekalujen tuhoamista, kermakakuilla, ketsupilla, piimällä, jauhoilla, vaikka millä toistensa sotkemista, tämä kaikki sisältyi hurjalla musiikilla höystettynä Ernosten esiintymiseen.

Kolmas albumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kati Borg ja rumpali Timo Penttilä lähtivät yhtyeestä syksyllä 1971, mutta Marjo-Riitta Kervinen palasi takaisin. Rumpaliksi tuli Timo ”Tonttu” Aittokallio, joka oli soittanut oululaisessa Creeping Madness -yhtyeessä. Kosketinsoittajaksi siirtyi valomies Jukka Borg. Kervinen lähti vuonna 1972 opiskelemaan musiikkia ja jätti yhtyeen. Ernos julkaisi kolmannen, pelkästään yhtyeen nimeä kantavan albumin 1972. Levyn sisältö koostuu pelkästään omasta materiaalista. Ilari Hannula lähti yhtyeestä 1973.

1970- ja 1980-luvuilla Ernos-yhtyeen tyyli seurasi ajan suuntauksia tinkimättä kuitenkaan moniäänisestä laulusta. Johtuen huippuluokan soittajista Ernos oli taitavimmillaan silloin, etenkin Deep purple ja Uriah Heep tyyppinen heavy musiikki sopi yhtyeelle. Lisäksi Lindahlin sävellykset oli suuri osa ohjelmistoa. Ainakin neljässä eri kokoonpanossa oli kaksi laulavaa tyttöä, esimerkiksi Leena Nilsson ja Leena Hernesniemi. Yhtye esiintyi konserteissa, festivaaleilla, juhlissa ja tanssikeikoilla säännöllisesti. Yhtyeessä tuolloin soittaneita muusikoita olivat muun muassa Harri Merilahti, Risto Pihkasalo, Samppa Salmi, Momo Koso, Harri Hämäläinen, Jarmo Räihä, Stefan Hindström, Harri Iso-Kokkila, Jorma Vuorinen, Markku Lindfors, Kai Vallineva, Anders Viksten. Vuonna 1979 Ernos julkaisi Kauneimmat joululaulut -levyn. Lisäksi Roope Koistinen, Sonja Lumme, Tuomas Peippo ovat esiintyneet Ernos yhtyeen keikoilla.

Esiintymisen ohella Erno perusti Helsinkiin oman LM-Studion, jossa hän on työskennellyt ja ollut äänittämässä muun muassa Agents-yhtyeen levytyksiä. 1980-luvun alussa Erno levytti soolona ja julkaisi 1982 omaa nimeään kantavan albumin, joka jäi pienelle huomiolle. Kuitenkin levyn laulu ”Mikset voi mua uskoa” oli kesällä 1982 eniten soitettu levy radiossa. Mainittakoon, että kyseisellä levyllä Erno soitti itse lähes kaikki soittimet. Vuonna 1998 yhtyeen levytyksistä julkaistiin kokoelmalevy 20 suosikkia – Harha.

Back to the Sixties[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernos-kokoonpano vuodelta 1968 koottiin uudelleen hyväntekeväisyysjuhlaa varten vuonna 1993. 1960-luvun musiikki tuli taas muotiin ja Vuokatin Katinkullassa alettiin järjestämään Back to the Sixties -tapahtumia. Vuonna 1994 Ernos esiintyi tilaisuudessa ensimmäisen kerran ja on ollut siitä lähtien tapahtumien vakioesiintyjänä. Vuodesta 2009 lähtien tapahtuma on järjestetty Ruotsin-laivoilla. Nykyisin esiintyvä kokoonpano on sama kuin 40 vuotta sitten (1968–1970): Erno, Ilari, Kati, Marjo-Riitta, Yogi, Sebastian ja Timo. Vuonna 1999 yhdistys julkaisi oman CD:n, jolla Ernos esittää kappaleet ”Harha” ja ”Turhaan” uusina versioina. Katinkullan kymmenvuotisjuhlasta vuonna 2002 nauhoitettiin televisio-ohjelma, jossa Ernos esittää hittinsä ”Maria Louiza”.

23. syyskuuta 2008 yhtye teki paluun Tallinnaan ja piti konsertin Estonia-teatterissa, täsmälleen samassa salissa ja samaan aikaan kello 19.00 kuin 40 vuotta sitten.[8] Muina esiintyjinä olivat Ivo Linna ja Rock Hotel sekä juontaja Joke Linnamaa.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiskokoonpano (1965)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erno Lindahl (laulu, kitara ja piano)[9]
  • Jorma Toivonen (basso) [10]
  • Mikko Kuoppamäki (rummut)[11]
  • Martti Koskimo (laulu, koskettimet)[12]
  • Matti Vattulainen (laulu, kitara)[12]

Tunnetuin kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita Ernos-muusikoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erno[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauneimmat joululaulut (Erno, Leena Nilsson & Kai Vallineva) (1979)
  • Erno (1982)

Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yksin / Ole iloinen (1966)
  • Harha / Unelmatyttöni (1966)
  • Kaikki hyvin / Tahdon sun takaisin (1967)
  • Jos anteeksi pyydät / Olet liian kaukana (1967)
  • Myyty mies / Milloin vaimonne viimeksi sai kukkasen? (1968)
  • Turhaan / Maria (1968)
  • Maria Louiza / Sä tuhlaat aikaa (1968)
  • Elämältä halua en enempää / Ei hätää (Erno, 1969)
  • Jos vain käyt takaisin / Ei paljon puutu onnestain (1969)
  • Kerran kohtaan ystävän / Kesän viimeinen valssi (1969)
  • Kyllä / Kun poistut elämästäin (1969)
  • Kesäaikaan / (Erno & Kati) Tässä olen vain (1970)
  • Papa uu mau mau / Discofiilis (1979)
  • Mikset mua huomaa / Ei paljon puutu onnestain (Erno, 1982)
  • Olet taivas, olet maa, olet kaikki mitä tarvitsen / Et saa nauraa rakkaudellein (Erno, 1982)

Muilla levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 60-luvun suosikki-iskelmät (1980): Erno Lindahl: Rööperiin
  • Back to the Sixties CD (1999)


Ernos tänään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erno Lindahl: kasvattaa lammaskoiria, oma äänitysstudio, pelaa ja urheilee,
  • Ilari Hannula: oikeustieteen tohtori, työskentelee lainvalmistajana oikeusministeriössä,
  • Yogi Laakso: atk-osaaja, pelaa sulkapalloa, senioreiden +60 SM 2008, 2009,
  • Sebastian Nurmi: valokuvaaja, luomuala-yrittäjä, kasvattaa lampaita,
  • Timo Penttilä: lvi-suunnittelutoimisto, ahkera tenniksen pelaaja,
  • Kati Borg-Penttilä: vuorovaikutuskouluttaja, yrittäjä, terapeutti,
  • Marjo-Riitta Kervinen: laulun lehtorina Stadiassa, laulaa Fantastic Fourissa, pyörittää hyvän olon kurssikeskus Tammerporttia Kärkölässä.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • www.backtothesixties.fi/artistit-ernos.php
  • www.perunamaa.net/sarjakuvarock/muita/ernos.html
  • pomus.net/001850
  • Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  1. Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, s. 102-103. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  2. Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, s. 102-103. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  3. Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, s. 102-103. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  4. Levy: Ernos Rutto ja romu / Lekaa otsaan kansivihko
  5. Levy: Ernos Rutto ja romu / Lekaa otsaan kansivihko
  6. Levy: Ernos Rutto ja romu / Lekaa otsaan kansivihko
  7. Bruun Seppo - Lindfors Jukka - Luoto Santtu - Salo Markku: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia, s. 147. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  8. Levy: Ernos Rutto ja romu / lekaa otsaan kansivihko
  9. Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, s. 102-103. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  10. Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, s. 102-103. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  11. Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, s. 102-103. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  12. a b http://www.bluesnews.fi/suomiblues_e.htm
  13. Bruun Seppo - Lindfors Jukka - Luoto Santtu - Salo Markku: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia, s. 130. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  14. Bruun Seppo - Lindfors Jukka - Luoto Santtu - Salo Markku: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia, s. 130. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  15. Bruun Seppo - Lindfors Jukka - Luoto Santtu - Salo Markku: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia, s. 130. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  16. Bruun Seppo - Lindfors Jukka - Luoto Santtu - Salo Markku: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia, s. 130. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  17. Bruun Seppo - Lindfors Jukka - Luoto Santtu - Salo Markku: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia, s. 130. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  18. Bruun Seppo - Lindfors Jukka - Luoto Santtu - Salo Markku: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia, s. 130. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  19. Bruun Seppo - Lindfors Jukka - Luoto Santtu - Salo Markku: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia, s. 130. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]