Ernest Thomas Gilliard
Ernest Thomas Gilliard (23. marraskuuta 1912 York, Pennsylvania – 26. tammikuuta 1965 New York) oli yhdysvaltalainen lintutieteilijä.
Gilliard aloitti koko elämän kestäneen yhteistyön American Museum of Natural Historyn (AMNH) kanssa New Yorkissa vuonna 1932 työskentelemällä ensin vapaaehtoisena. 1933 hänet palkattiin assistentiksi, ja lopulta virkaportaita edettyään hän päätyi lintuosaston kuraattoriksi 1963. Gilliard kuoli sydänkohtaukseen työpöytänsä ääreen 1965.
1930-luvulla Gilliard osallistui tutkimusretkiin, jotka suuntautuivat Quebeciin, Newfoundlandiin ja Venezuelaan. 1940-luvulla hän tutki Brasilian, Filippiinien ja Uuden-Guinean linnustoa. 1950-luvulla hän matkusteli yhä enemmän, nyt Uuden-Guinean lisäksi Nepalissa ja Länsi-Intian saaristossa. Uuden-Guinean linnut, eritoten paratiisilinnut ja lavastajat, kiehtoivat häntä niin suuresti, että hän teki sinne kaikkiaan viisi retkeä, viimeisen vuonna 1964.
Gilliard kirjoitti lukuisia tieteellisiä artikkeleita niin museon omassa sarjassa kuin myös Natural History ja National Geographic Magazine -julkaisuihin.
Gilliard oli erinomainen valokuvaaja ja elokuvaaja ja osallistui Search for Paradise -dokumenttielokuvan tekemiseen vuonna 1957. Elokuvan ohjasi Otto Lang. Hänen vaimonsa Margaret Gilliard oli erinomainen piirtäjä ja maalari ja matkusti toisinaan miehensä mukana tallentaen kansatieteellisiä ja luonnonhistoriallisia yksityiskohtia.
Gilliard kuvaili ja nimesi suuren joukon lintujen alalajeja ja myös uusia lajeja, kuten rusosiipinapsijan (Phylloscartes chapmani) ja pitkäpartamesikon (Melidectes princeps), jälkimmäisen yhdessä Ernst Mayrin kanssa.[1][2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Living Birds of the World, 1958
- Birds of Paradise and Bower Birds, 1969
- Handbook of New Guinea Birds (yhdessä Austin L. Randin kanssa), 1967
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
