Ernest Jones

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Psykoanalyysin ydinosaajia vuonna 1922: eturivissä (vasemmalta oikealle) Sigmund Freud, Sándor Ferenczi, Hanns Sachs; takarivissä (vasemmalta oikealle) Otto Rank, Karl Abraham, Max Eitingon ja Ernest Jones.

Alfred Ernest Jones (1. tammikuuta 1879 Gowerton, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta11. helmikuuta 1958 Lontoo, Englanti) oli brittiläinen neurologi ja psykoanalyytikko, joka tunnetaan erityisesti Sigmund Freudin elämäkerturina.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkärinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernest Jones oli syntyisin Walesista. Hän kävi koulunsa Swanseassa ja jatkoi opintojaan Cardiffin yliopistossa ja University College Londonissa. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1903 (MD-tutkinto) ja erikoistui neurologiaan. Hän opiskeli saksaa voidakseen opiskella psykiatriaa Emil Kraepelinin johdolla Münchenissä ja työskenteli sittemmin useissa lontoolaisissa sairaaloissa. Kollegaltaan ja ystävältään Wilfred Totterilta (1872–1939) hän kuuli ensi kertaa psykoanalyysista. Jones suhtautui kriittisesti kroonisten mielisairaalapotilaiden hoitoon ja alkoi kokeilla aluksi hypnoositerapiaa. Hän tutustui myös Freudin kirjoituksiin. Britanniassa kuitenkin suhtauduttiin torjuvasti psykoanalyysiin, ja Jones joutui hankaluuksiin: seksuaaliset tutkimukset johtivat syytteeseen epäsiveellisyydestä.

Psykoanalyytikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones osallistui vuonna 1907 Amsterdamissa neurologien kongressiin ja sai Carl G. Jungilta tietoa Freudin työstä. Jones oli vakuuttunut psykoanalyysin merkityksestä ja alkoi osallistua psykoanalyytikkojen toimintaan. Hän tapasi Freudin ensi kertaa vuonna 1908 Salzburgissa ja matkusti Wieniin. Hän pääsi pian Freudin lähipiiriin, ja vuosien varrella he kävivät laajaa kirjeenvaihtoa. — Jonesin analyytikkona oli Sándor Ferenczi.

Koska psykoanalyysi kohtasi Britanniassa vastustusta, Jones muutti Kanadaan vuonna 1908 ja opetti Toronton yliopistossa. Kotimaahansa hän palasi vuonna 1913 ja perusti Lontoon psykoanalyyttisen yhdistyksen. Hänestä kaavailtiin Kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen puheenjohtajaa vuonna 1914, mutta I maailmansota sotki suunnitelman; sodan jälkeen hän toimi puheenjohtajana kahdesti: 1920–1924 ja 1932–1949. Samalla hän toimi Brittiläisen psykoanalyyttisen yhdistyksen puheenjohtajana vuodet 1919–1944. Hän perusti International Journal of Psycho-Analysis -lehden vuonna 1920 ja toimi päätoimittajana vuoteen 1939 saakka. Lisäksi Jones johti Freudin teosten kääntämistä englanniksi. Jonesin tarmokkaiden ponnistelujen ansiosta Britannian lääketieteellinen seura (British Medical Association) hyväksyi psykoanalyysin virallisesti hoitomenetelmäksi vuonna 1929.

Adolf Hitlerin valtaantulon jälkeen Jones auttoi juutalaisia psykoanalyytikkoja muuttamaan Britanniaan ja muihin maihin. Yhtenä viimeisistä pelastettavista oli Sigmund Freud perheineen keväällä 1938.

Elämäkerturina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Jones vetäytyi vähitellen julkisista tehtävistään mutta jatkoi psykoanalyyttisen vastaanoton pitämistä ja luennointia. Tuolloin valmistui muun muassa hänen laaja, 1500-sivuinen Freud-elämäkertansa, joka julkaistiin kolmiosaisena (1953–1957). Teosta pidetään merkittävänä tietolähteenä, ja Jones sai hyödyntää yksityistä, julkaisematonta aineistoa (muun muassa perheen kirjeenvaihtoa).

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernest Jonesin ensimmäinen puoliso oli walesilainen säveltäjä ja laulaja (mezzosopraano) Morfydd Llwyn Owen (1891–1918). He avioituivat helmikuussa 1917, mutta vaimo kuoli 1½ vuotta myöhemmin umpilisäkkeen tulehduksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Vuonna 1919 Jones avioitui Määrin juutalaisen Katherine Jokl’in (1892–1983) kanssa, joka kuului Freudien perheystäviin. Pariskunnalle syntyi neljä lasta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1912. Papers on Psycho-Analysis. London: Balliere Tindall & Cox. Laajennettuja laitoksia 1918, 1923, 1938, 1948 (5. laitos).
  • 1920. Treatment of the Neuroses. London: Balliere Tindall & Cox
  • 1923. Essays in Applied Psycho-Analysis. London: International Psycho-Analytical Press. Tarkistettu ja laajennettu laitos 1951. Julkaistu vuonna 1974 nimellä Psycho-Myth, Psycho-History.
  • 1924 (toim.). Social Aspects of Psycho-Analysis: Lectures Delivered under the Auspices of the Sociological Society. London: Williams and Norgate.
  • 1928. Psycho-Analysis. London: E. Benn.
  • 1931. On the Nightmare. London: Hogarth Press and Institute of Psycho-Analysis.
  • 1931. The Elements of Figure Skating. London: Methuen. Tarkistettu ja laajennettu laitos 1952.
  • 1949. Hamlet and Oedipus. London: V. Gollancz.
  • 1953. Sigmund Freud: Life and Work. Volume 1: The Young Freud 1856–1900. London: Hogarth Press.
  • 1955. Sigmund Freud: Life and Work. Volume 2: The Years of Maturity 1901–1919. London: Hogarth Press.
  • 1957. Sigmund Freud: Life and Work. Volume 3: The Last Phase 1919–1939. London: Hogarth Press.
  • 1956. Sigmund Freud: Four Centenary Addresses. New York: Basic Books
  • 1959. Free Associations: Memories of a Psycho-Analyst. Epilogue by Mervyn Jones. London: Hogarth Press.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brome, V. 1982: Ernest Jones: Freud’s Alter Ego. London: Caliban Books.
  • Davies, T. G. 1979: Ernest Jones: 1879–1958. Cardiff: University of Wales Press.
  • Maddox, B. 2006: Freud’s Wizard: The Enigma of Ernest Jones. London: John Murray.
  • Paskauskas, R. Andrew (toim.) 1993: The Complete Correspondence of Sigmund Freud and Ernest Jones, 1908–1939. Introduction by Riccardo Steiner. Cambridge, Mass.: Belknap Press.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]