Erkki Pakkanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten nyrkkeily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Helsinki 1952 60 kg

Erkki Olavi Pakkanen (19. huhtikuuta 1930 Elimäki23. huhtikuuta 1973 Kouvola) oli suomalainen nyrkkeilijä ja olympiamitalisti.

Erkki Pakkanen menetti isänsä 9-vuotiaana, joten jo kansakouluikäisenä hän joutui tekemään lujasti töitä kotitilallaan. Rippikouluikäisenä hän aloitti painiharrastuksen mutta vaihtoi vuonna 1947 valmentaja Urho Marjorannan aloitteesta nyrkkeilyyn. Lokakuussa 1949 hän voitti 58 kilon sarjassa Kouvolassa Nyrkkeilyliiton nuorten mestaruuden ja kuukautta myöhemmin nuorten Suomen mestaruuden.

Maaliskuussa 1952 Kouvolan Nyrkkeilijöitä edustava Pakkanen saavutti kevyessä sarjassa (alle 60 kg) SM-pronssia Kalevi Alanteen ja Risto Fagerströmin takana. Olympiakarsinnat oteltiin toukokuussa Helsingin Messuhallissa, ja Pakkanen voitti kevyen sarjan finaalissa Pauli Dufvan hajaäänin. Olympiavalintojen kannalta ratkaisevassa ottelussa heinäkuun alussa Kouvolassa Pakkanen tyrmäsi Dufvan kolmannessa erässä.

Helsingin olympialaisissa kevyeen sarjaan osallistui 27 nyrkkeilijää. Pakkanen pääsi suoraan toiselle kierrokselle, jolla hän voitti Iranin Petros Nazarbegianin pistein 3–0. Kolmannella kierroksella Pakkanen otti pistevoiton Venezuelan Vincente Matutesta, joka suuttui tappiostaan niin että repi kisapaikan pesuhuoneesta suihkut alas. Kolmannessa ottelussaan Pakkanen hävisi pistein 0–3 Italian Aureliano Bolognesille, joka lopulta voitti kultaa. Pakkanen sai kolmannesta sijastaan diplomin, ja vasta vuonna 1970 hänelle ja muille kolmanneksi sijoittuneille nyrkkeilijöille jaettiin pronssimitalit Messuhallissa järjestetyssä tilaisuudessa.

Pakkanen loukkasi oikean kätensä kämmenluun jo kilpailumatkalla Tanskassa vuonna 1950, eikä se koskaan palautunut täysin terveeksi. Vuonna 1953 Nyrkkeilyliiton mestaruuskilpailuissa käsi petti lopullisesti, ja Pakkanen lopetti nyrkkeilyuransa 23-vuotiaana. Elantonsa hän hankki autonkuljettajana, vuodesta 1958 alkaen itsenäisenä yrittäjänä.

Erkki Pakkasella oli kaksi poikaa, vuonna 1953 syntynyt Jarmo ja vuonna 1958 syntynyt Jyrki. Jarmo Pakkanen kilpaili raviohjastajana Kouvolan raviradalla pääsiäisenä 1973, kun katsomossa istunut Erkki Pakkanen kuoli sydämen petettyä.

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiapronssia Helsinki 1952 (nyrkkeily, sarja 60 kg/kevytsarja)
  • SM-pronssia 1952
  • Nyrkkeilyliiton mestaruus 1952
  • 3 maaottelua

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 408–412. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9.
  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 238. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.