Erkki Koponen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erkki Koponen

Erkki Adolf Koponen (27. joulukuuta 1899 Helsinki25. kesäkuuta 1996) oli suomalainen taidemaalari ja pikajuoksija. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1964.

Taiteilija ja taidevaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koponen opiskeli Taideteollisessa Keskuskoulussa vuosina 1915–1916, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1916–1919 ja 1920–1921 sekä myöhemmin André Lhoten akatemiassa Pariisissa. Koposen teoksia oli ensimmäisen kerran näyttelyssä vuonna 1917 ja Suomen Taiteilijaseuran yhteisnäyttelyihin hän osallistui vuodesta 1920 lähtien. Koponen osallistui kansainvälisiin näyttelyihin sekä Suomen taiteen näyttelyihin Oslossa 1946 ja 1950, Tukholmassa 1933 ja 1947 sekä Brysselissä, Haagissa, Prahassa, Varsovassa, Zürichissä, Firenzessä ja Pariisissa vuosina 1949–1950 sekä Lyypekissä 1952. Hän kuului Pro Natura -ryhmään. Koponen maalasi paljon muotokuvia ja teki useita monumentaalimaalauksia.

Erkki Koponen toimi Suomen Taideakatemian koulussa taideopettajana vuosina 1947–1965 ja rehtorina vuosina 1956–1965 sekä Teknillisen korkeakoulun opettajana vuosina 1947–1950.

Taide-lehden päätoimittajana Erkki Koponen toimi vuosina 1959–1964.[1] Hän totesi vuonna 1959 ilmestynessä Taide-lehden ensinumerossa, että Suomen taide on ollut eristetyssä asemassa ja meidän on keskitettävä kaikki käytettävissä olevat keinot ja mahdollisuudet entistä kiinteämmän ja hedelmällisemmän kansainvälisen yhteyden aikaansaamiseen.[2][3] Nykytaiteen museo oli esillä Taiteen pääkirjoituksessa vuonna 1961.[4]

Koponen teki muun muassa Kemin kirkon alttaritaulun ja seinämaalaukset Hämeenlinnan suomalaiseen säästöpankkiin, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kirjastoon, Valkeakosken tehtaalle ja Joensuun kaupunginkirjastoon.

Kuvittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koponen erikoistui humoristisen kirjallisuuden kuvittamiseen. Hän vastasi vuodesta 1927 Uuden Suomen sunnuntailiitteen taiteellisesta asusta ja sai vastuulleen Ollin (Väinö Nuorteva) pakinoiden kuvituksen Topi Vikstedtin jälkeen. Koponen kuvitti myös Ollin pakinakokoelmia ja teki lisäksi kansikuvia esimerkiksi Valentinin (Ensio Rislakki) teoksiin ja P. G. Wodehousen romaanien suomennoksiin. Hän piirsi myös Kurikka- ja Tuulispää-pilalehtiin ja kuvitti Martti Haavion Kotiaapisen (1937).[5]

Koponen toimi jatkosodassa TK-piirtäjänä. Hänen piirroksiaan näkyi Aseveli-lehdessä.[6] Rintamalehtiin hän piirsi nimimerkillä Pum-Pum.[5] Koposen piirustuksia julkaistiin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kuvitetussa painoksessa (1995).[7]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikajuoksijana Koponen edusti Helsingin Kisa-Veikkoja. Hän saavutti Suomen mestaruuden 100 metrin juoksussa vuosina 19291930 ja 4 × 100 metrin viestijuoksussa vuosina 1925–1932.[8] Hän edusti myös Suomea maaotteluissa.

Koposen veli oli jalkapalloilija Aulis Koponen.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuvataiteilijat 1986, s. 192-§93. Suomen Taiteilijaseura, 1987.
  2. Koponen, Erkki: Esittely. Taide 60, näytenumero, 1959. Suomen Taiteilijaseura.
  3. Kastemaa, Heikki: Nykyaikojen kampanjat, s. 15. Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, 2009.
  4. Erkki Koponen: Nykytaiteen museo. (pääkirjoitus) Taide, 1961, nro 1.
  5. a b Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 91–92. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
  6. Sota-ajan viihdesampo Seura.fi. 4.9.2014. Viitattu 15.10.2020.
  7. Suomen kuvataiteen bibliografia kirjava.fng.fi. Viitattu 15.10.2020.
  8. Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 435–436. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
  9. Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 464. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.