Erkki Laatikainen
Erkki Laatikainen (6. elokuuta 1946 Kaavi – 15. helmikuuta 2013 Jyväskylä) oli suomalainen professorin arvonimen saanut journalisti, koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Hän oli Jyväskylässä ilmestyvän Keskisuomalainen-sanomalehden pitkäaikainen päätoimittaja ja vahva alueellinen vaikuttaja kotimaakunnassaan Keski-Suomessa. Laatikainen toimi Keskisuomalaisen päätoimittajana vuosina 1975–2008, ja hän oli lopulta eräs Suomen seuratuimpia sanomalehtimiehiä.[1] Laatikainen sai kesällä 2009 valtion journalistipalkinnon.[2]
Keskisuomalaisen nykyisen päätoimittajan Pekka Mervolan mukaan Laatikaisen johdolla Keskisuomalainen nousi vaikuttavaksi valtakunnalliseksi sanomalehdeksi. Laatikainen toimi voimakkaasti journalistiikan oppiaineen saamiseksi Jyväskylän yliopistoon. Keskisuomalainen oli ensimmäinen sanomalehti, joka alkoi vaatia kaikilta toimittajiltaan korkeakoulututkintoa.[3]
Laatikainen toimi Keski-Suomen Osuuspankin hallituksessa vuodesta 1975 lähtien 34 vuoden ajan. Loppuajan hän toimi myös puheenjohtajana. Hän oli vuosina 1996–2008 Osuuspankkikeskuksen hallintoneuvoston jäsenenä ja OKO:n hallintoneuvostonjäsenenä vuodet 1997–2006.[4]
Laatikainen sanoi puoluekannakseen ”riippumaton keskustalainen”. Hän ei ollut päätoimittaja-aikanaan keskustapuolueen jäsen. Laatikainen otti kantaa politiikkaan ja keskustan puheenjohtajavalintoihin, esimerkiksi Anneli Jäätteenmäen puolesta 2002 ja Paavo Väyrysen puolesta 2012.[5] Päätoimittajana tapahtuneen erittäin aktiivisen vaikuttamisen vuoksi entinen pääministeri Paavo Lipponen viittasi Laatikaiseen ja Seinäjoella ilmestyvän sanomalehti Ilkan silloiseen päätoimittajaan Kari Hokkaseen käsitteellä ”maakuntaansa terrorisoiva satraappi”.[6]
Laatikaisella oli läheiset suhteet Martti Ahtisaareen tämän presidenttikaudella. Yhteys syntyi Ahtisaaren esikuntaan kuuluneen Alpo Rusin välityksellä.[7]
Eläkkeelle jäätyään Laatikainen toimi verkkokolumnistina Radio Keski-Suomessa. Hän herätti vuonna 2009 huomiota ehdottamalla rikoslakiin pykälää, joka kieltäisi ”kiihottamisen kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan”.[8] Ehdotus sai aikaan voimakasta kritiikkiä. Sitä pidettiin jopa sananvapauden vastustamisena.[9][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
Professori, päätoimittaja Erkki Laatikainen on poissa 15.2.2013. Keskisuomalainen. Arkistoitu 18.2.2013. Viitattu 15.2.2013. - ↑ Valtion journalistipalkinto Erkki Laatikaiselle ja kolmelle muulle Helsingin Sanomat. 10.6.2009. Viitattu 10.6.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Mervola, Pekka: Laatikaisen hyvä koulu Keskisuomalainen. 17.2.2012. Arkistoitu 21.2.2013. Viitattu 17.2.2012.
- ↑ Leinonen, Eija: Pitkän linjan pankkimies. Keskisuomalainen, 6.12.2009, s. 11.
- ↑ Hämäläinen, Unto: Erkki Laatikainen. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. Viitattu 17.2.2013.
Lehto, Keijo: Yllättävä kanta keskustan pj-kisassa: "En ole Väyrysen erityinen symppari" Keskisuomalainen. 11.5.2012. Viitattu 20.2.2013. [vanhentunut linkki] - ↑ Rämö, Matti: Ei mikään Satraappi. Helsingin Sanomat, 18.7.2008. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 18.7.2008.
- ↑ Saari, heikki: Näin Ahtisaari tyrmäsi presidentinvaalissa 23 vuotta sitten 22.10.2017. Ilta-Sanomat.
- ↑ Laatikainen: Kansanvaltaa vastaan kiihottaminen rikoslakiin Helsingin Sanomat. 4.10.2009. Arkistoitu 7.10.2009. Viitattu 15.2.2013.
- ↑ Karvonen, Kyösti: Vaalirahakeskustelu on jaksettava käydä loppuun Kaleva. 7.10.2009. Viitattu 17.12.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ Lindholm, Jari: Vaalirahakohu: Seuraavaksi sananvapauden kimppuun Suomen Kuvalehti. 8.10.2009. Viitattu 17.12.2013. [vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matikainen, Olli: Kivikkopellon poika: Erkki Laatikaisen tarina. Helsinki: Teos, 2017. ISBN 978-951-851-741-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Journalisti-lehden artikkeli päätoimittaja Erkki Laatikaisesta 6/2004. (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
