Erityistyöllistäminen

Erityistyöllistämisen muodot sisältävät periaatteessa kaikki ne työssä käymistä tukevat toimenpiteet, jotka normaaleista elinkeinoelämän olosuhteista poiketen lisäävät jonkin henkilön tai henkilöryhmän todennäköisyyttä työllistyä ja säilyttää työpaikkansa vammaisuudesta tai muusta vajaakuntoisuudesta huolimatta. Kun vammaisuus on näitä toimenpiteitä aiheuttava tekijä, voidaan puhua vammaisuuden perusteella mukautetusta työstä.

Kansallinen toimintamalli

Työministeriön SYTY-projektin (Syrjäytymisen ehkäiseminen ja yhteistyö työvoimapolitiikan toimeenpanossa) mukaan vaikeasti työllistyvien työllisyyttä tuetaan nykyisin hyvin monella eri tavalla:

• kolmannen sektorin työmuodot
• yhdistelmätuki
• työllisyyspoliittisella projektituella toteutettavat hankkeet
• ESR-polkuhankkeet
• osuuskunnat
• suojatyökeskukset
• sosiaaliset yritykset
• työllistymispalvelujen tarjoajat
• tuettu työllistyminen
• nuorten työpajat ja muut vastaavat hankkeet

Erityistyöllistämistä on myös velvollisuus mukauttaa työ ja siihen vaikuttavat olosuhteet niin että vammaisen ja vajaakuntoisen todennäköisyys työllistyä kohoaa. Tällainen velvoite työnantajille sisältyy vuonna 2000 annettuun ja Suomessa vuoden 2004 helmikuussa voimaan tulleeseen EU:n työsyrjintädirektiivin viidenteen artiklaan. Vain hyvin pieni osa näistä keinoista on vielä lakisääteisiä ja vielä harvemmat niistä ovat laajemmassa käytössä. Kaikkia kuviteltavissa olevia tekijöitä, jotka käsitteellisesti voisivat kuulua vammaisuuden perusteella mukautettuun työhön, ei ole edes mahdollista saattaa lakisääteisiksi palveluiksi tai etuuksiksi.

Pasi Ylipaavalniemen erityistyöllistämistä koskevan tilastoselvityksen mukaan sosiaalisen työllistämisen toimialan rakenne koostuu seuraavista toimintamuodoista:

• työllistymisen monipalvelukeskukset
• tuotannolliset työpajat
• työpajat
• kehitysvammaisten työtoimintayksiköt
• mielenterveyskuntoutujien työtoimintayksiköt
• tuetun työllistymisen yksiköt/palvelut
• mielenterveyskuntoutujien klubitalot
• sosiaaliset yritykset
• työllistymistä tukevat projektit

Hallituksen vammaisten työllistymistä edistävää lainsäädäntöä koskevan esityksen (HE 169/2001)perusteluosassa katsotaan, että kansainvälisestikin katsoen suojatyölle alun perin asetettu kaksinainen tavoite on vesittymässä. Suojatyöllä, erityistyöllistämisen tärkeimmällä muodolla, on useimmissa maissa pyritty toisaalta tarjoamaan ansiotyötä sellaisissa olosuhteissa, joissa he voivat parantaa yleistä suoriutumiskykyään ja toisaalta edistää työkykyään tavoitteena sijoittuminen avoimille työmarkkinoille. Tutkimustulosten perusteella kaikissa maissa on kuitenkin sama tilanne avoimille työmarkkinoille siirtymisen kohdalla. Joko tietoja ei ole taikka avoimille työmarkkinoille työllistävä vaikutus on ollut hyvin vähäinen merkityksetöntä. Tämä on hallituksen esityksen mukaan aiheuttanut sen, että suojatyön katsotaan muodostuneen pikemminkin sosiaalihuollolliseksi kuin työmarkkinoille suuntautuvaksi toiminnaksi. Tämän johtopäätöksen mukaisesti valtio onkin luopunut yrityksestä liittää suojatyö tai sitä vastaavat muut keinot yleisten työvoimapalvelujen valikoimaan.

Arvioidessaan suomalaista nykytilaa hallituksen esityksessä todetaan muuan muassa suojatyön ja työkeskusten tehtävän ja merkityksen olevan epäselvä (onko tarkoitus työllistää vai kuntouttaa, onko työllistäminen pysyvää vai määräaikaista, miten toiminta rahoitetaan) ja että monilla työkeskuksilla ei ole hyviä mahdollisuuksia tai yhteyksiä kuntoutukseen. Samoin keskusten mahdollisuudet sijoittaa työntekijöitään avoimille työmarkkinoille ovat yleensä vähäiset.

Tukea tälle päättelylle saa myös työhallinnon toteuttamasta erityistyöllistämisestä, jossa tukityöllistämisen vuotuinen asiakasmäärä on yli 10 000 mutta suojatyöhön vain 50. EU:n työsyrjintädirektiivin mukaisesti annettiin tammikuun 20 päivänä 2004 yhdenvertaisuuslaki (21/2004), jonka 5 § (Vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantaminen) kuuluu näin:

»Yhdenvertaisuuden edistämiseksi 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsemiseksi, työssä selviämiseksi ja työuralla etenemiseksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan erityisesti huomioon toimista aiheutuvat kustannukset, työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema sekä mahdollisuudet saada toimien toteuttamiseen tukea julkisista varoista tai muualta.»

Kansainvälisiä periaatteita ja käytäntöjä

Ruotsalaista erityistyöllistämisen mallia kuvaavat ehdotukset ja kannanotot:

• vammaisten erityistyöllistäminen jaetaan toiminnallisesti kolmeen jaksoon: selvitysjakso, siirtymäjakso ja työllistymisen varmistusjakso
• nykyisille Samhallissa työskenteleville taataan heidän niin halutessaan viipymätön selvitysjakso
• työllisyystukia voidaan myöntää myös Samhallissa työskenteleville henkilöille
• työhallinto ottaa vastatakseen selvitys- ja siirtymäjaksoon liittyvistä toiminnoista
• uusi tukijärjestelmä koostuu kahdesta osasta: työntekijäkohtainen palkkatuki, joka kompensoi alentunutta työkykyä ja kustannuskorvaus vammaisia työllistävälle yritykselle työhallinnon sille määräämiin kehittämispanostuksiin

Vammaisfoorumin julkaisemassa ”Vammaisaktivistin käsikirjassa” Maastrichtin yliopiston professori Lisa Waddington selostaa kohtuullisten mukautusten säännöksiä. Hän kirjoittaa esimerkiksi työhaastatteluun liittyvistä esteistä, kuten vaikkapa siitä, ettei pyörätuolia käyttäville ole välttämättä mahdollisuutta päästä rakennuksiin, jos niihin ei ole järjestetty esteetöntä sisäänkäyntiä. Työnantajien on tehtävä kohtuullisia mukautuksia esteettömän ympäristön hyväksi, että myös pyörätuolia käyttävät pääsevät liikkumaan ja tehdä muutoksia tiloihin sekä myös työn jaksotukseen ja tehtävien jakoon. Waddingtonin mukaan kohtuullisten mukautusten teko on halpaa ja ilmaista, työnantajakaan ei voi vedota kohtuuttomaan rasitukseen, jos on mahdollista saada julkista rahoitusta.

Välityömarkkinat erityistyöllistämisen muotona

Työhallinnon viime vuosina käyttöön ottama välityömarkkinoiden käsite sisällyttää kysymyksen erityistyöllistämisestä ajatukseen, että sopivin yleisluontoisin järjestelyin vaikeasti työllistyvälle henkilölle muodostuu sellainen tukimuotojen ja palvelujen kokonaisuus, että hän löytää optimaalisen paikan työelämässä laajasti ottaen – osa avoimilla työmarkkinoilla, osa muulla tavoin aktivoituneena. Vasta tulevina vuosina voidaan nähdä kuinka suureksi välityömarkkinat muodostuvat suhteessa avoimiin työmarkkinoihin ja missä määrin ne toimivat siirtymätyömarkkinoina sosiaaliturvalta palkkatyöhön. Tämä alue on jo alustavasti varauduttua jakamaan kahteen osaan: välityömarkkinat lyhyemmille jaksoille, jotka päätyvät avoimille työmarkkinoille ja välittävät työmarkkinat, jotka ovat pysyväisluontoisia, mutta jotka täyttävät kuitenkin sosiaalisen aktivoinnin ja syrjäytymisen ehkäisyn vaatimukset.

Katso myös

• Sosiaalinen yritys
• Suojatyö
• Tuettu työllistyminen

Lähteet

• Syrjästä osallisuuteen. Syrjäytymisen ehkäiseminen ja yhteistyö työvoimapolitiikan toimeenpanossa –projektin raportti. Työvoimaministeriö.
• Vammaisaktivistin käsikirja – vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän torjuminen. Vammaisfoorumi, 2005.
• Pasi Ylipaavalniemi: Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen kokonaiskartoitus. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2001.
• Pasi Ylipaavalniemi: Erityistyöllistämisen yksiköt heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. Työllistämispalveluiden tilastollinen katsaus. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005.

Aiheesta muualla

• Palkkatuki ja muut tuet Työ- ja elinkeinoministeriö