Erityisopetus

Erityisopettaja ohjaa oppilasta

Erityisopetus on tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat erityisiä opetus- tai oppilashuoltopalveluja laaja-alaisten oppimisvaikeuksien, älyllisen kehitysvamman, neurologisen kehityshäiriön, tunne-elämän häiriön, sosiaalisen sopeutumattomuuden, liikunta- tai aistivamman tai esimerkiksi pitkäaikaissairauden vuoksi.

Noin yhdeksän prosenttia Suomen peruskoululaisista oli erityisopetuksen piirissä vuonna 2010. Erityisopetusta saavia poikia oli kaksinkertainen määrä verrattuna tyttöihin. Lähes 40 prosentilla erityisopetukseen siirretyistä siirto johtui laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Kaksi kolmannesta heistä oli poikia .

Oppilaan erityinen tuki pyritään järjestämään ensisijaisesti oppilaan omassa lähikoulussa ja muun opetuksen yhteydessä. Mikäli se ei ole mahdollista, oppilaalle osoitetaan lähin tarkoituksenmukainen koulu ja erityisluokkapaikka. Noin puolet erityistä tukea tarvitsevista oppilaista on integroitu kokonaan tai osittain yleisopetuksen ryhmiin.

Erityisopetuksen ensisijaisena tavoitteena on tukea oppilaan opiskelua siten, että yleisen oppimäärän mukaiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Jos oppilas ei tukitoimista huolimatta saavuta yleisen oppimäärän mukaisia tavoitteita, oppimäärää voidaan yksilöllistää. Yksilöllistäminen voi koskea perusopetuksen koko oppimäärää tai vain yksittäisiä oppiaineita.

Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma

Suomen opetuslain mukaan jokaiselle erityisopetukseen kuuluvalle tai siirtyvälle oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), jossa pohditaan oppilaan erityisopetuksen tarvetta ja toteutusmuotoja. Se laaditaan yhdessä koulun edustajien, oppilashuollon asiantuntijoiden, oppilaan ja tämän huoltajien kanssa. Se tulee laatia niille oppilaille, joille on tehty hallinnollinen erityisopetuspäätös. Suunnitelmaan kirjataan oppilaan tarvitsemat resurssit, yhteistyötahot ja vastuualueet eri tahojen kanssa sekä kehityksen ja kasvun seuranta. Vaikka kaikille erityisopetusta saaville oppilaille sitä ei tarvitse laatia HOJKSia, se merkitsee lisätukea oppilaalle ja oppilaitokselle lisäresursseja opetuksen järjestämiseen.

Inklusiivinen periaate

Yhdistyneet Kansakunnat on 1980-luvulta lähtien alajärjestöineen edistänyt perinteisestä erityisopetuksesta poikkeavaa ajatusmallia, jonka mukaan kaikilla oppilailla tulee olla oikeus opiskella tavallisessa luokassa muitten mukana. Erityisluokalle ("pienluokalle") siirto saisi olla vain harvinainen poikkeus . Ihmisoikeusnäkökulman lisäksi tätä inklusiivista opetuksen järjestämistapaa puoltavat tutkimustulokset, joiden mukaan erityisluokkamuotoinen opetus tuottaa jopa heikompia oppimistuloksia kuin kaikkien lasten opettaminen yhdessä. Käytännössä perustuslaki ei ennen täysin ole taannut ihmisoikeuksien toteutumista, kun vammaisilla ei ollut tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan rahoittamiin koulutuspalveluihin.

Erityisopetuksen kattavuus

Erityisopetusta järjestetään esikoulussa, peruskoulussa sekä toisen asteen yleissivistävässä että ammatillisessa koulutuksessa. Suomessa erityisopetuksen piiriin kuuluvien lasten ja nuorten määrä on suhteellisesti suuri verrattuna moneen muuhun länsimaahan johtuen erityisestä panostuksesta erityisopetuksen tuomiseksi kaikkien sitä tarvitsevien ulottuville. Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden koulutuksen turvaaminen ja kehittäminen on ollut viime vuosina yhtenä ammatillisen koulutuksen painopistealueena. Opetusministeriössä on valmisteltu ammatillisen erityisopetuksen strategia ja sen toimenpideohjelma. Viime vuosien aikana erityisopetus on lisääntynyt myös lukioissa.

Nivelvaiheen tuki

Erityisopetusta järjestetään myös niille, joilla ei ole sen tarpeesta tehty hallinnollista päätöstä. Tähän ryhmään kuuluvat mm. maahanmuuttajat ja nivelvaiheen oppilaat tai opiskelijat. Suomen koulujärjestelmässä nivelvaiheita on paljon. Päiväkodista esikouluun, esikoulusta ala-asteelle, ala-asteelta yläasteelle, yläasteelta toiselle asteelle ja toiselta asteelta kolmannelle asteelle. Nivelvaiheessa oppilas tarvitsee tavallista enemmän tukea. Varsinkin pojilla on vaikeuksia uudessa ympäristössä ja heidän oppimistuloksensa kärsii. Nivelvaiheita onkin pyritty vähentämään mm. poistamalla v. 2005 asetuksesta ala-aste ja yläaste. Hallinnollisilla päätöksillä nivelvaiheitten on kuitenkin hidasta. Vuonna 2008 yläkouluun siirtyville oppilaille on tehty tukipaketti. jossa keskitytään nuorten sosiaalisten suhteiden ja harrastamisen tukemiseen. Siirtymävaiheessa annettu tuki ehkäisee mm. koulukiusaamista. Opettaja voi vaikuttaa luokan ilmapiiriin kannustamalla myönteiseen vuorovaikutukseen, tunteiden ilmaisuun, toisten huomioonottamiseen ja kunnioittamiseen. Materiaali sisältää opettajille tuntisuunnitelmia ja harjoitteita. Lasten vanhemmille suunnatussa materiaalissa kerrotaan nuorten elämänvaiheesta ja sen tukemisesta .

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvoi vuodessa 1 200:lla. Tämän lisäksi osa-aikaista tukea sai 22 % oppilaista eli 126 300 koululaista .

Katso myös

• Ammatillinen erityisopetus
• Harjaantumisopetus
• Katse opiskelijan ohjauksessa
• Lukion erityisopetus

Aiheesta muualla

• Erityisopetus.com
• Erityisopetus.fi
• Perusopetus.fi
• Homma nuorille
• Note opettajille
• Tukea vanhemmille
• Inkluusio eli osallistava kasvatus