Erityisnosto-oikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Erityisnosto-oikeus (engl. Special Drawing Right, lyhenne SDR) on Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luoma varantoväline ja reservivaluutta. IMF käyttää niitä kirjanpidossaan ja jakaa niitä jäsenmailleen.[1][2] Se on kirjanpidollinen yksikkö, jonka arvo määräytyy maailman keskeisten valuuttojen muodostaman valuuttakorin perusteella.[3] Valuuttakori koostuu Yhdysvaltain dollarista, eurosta, Japanin jenistä ja Englannin punnasta. Euro on korvannut valuuttakoreissa aikaisemmin mukana olleet Saksan markan ja Ranskan frangin. Valuuttakorin koostumus määrätään viiden vuoden välein. Erityisten nosto-oikeuksien valuuttakoodi on XDR.

Erityisnosto-oikeus otettiin käyttöön vuonna 1970. Tavoitteena on korvata valtiollisten valuuttojen ja kullan käyttöä kansainvälisissä maksusuorituksissa.[1]

Valuuttakorin koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajanjakso Yhdysvaltain lippuUSD Saksan lippuDEM Ranskan lippuFRF Japanin lippuJPY Yhdistyneen kuningaskunnan lippuGBP
1981–1985 0,540 (42 %) 0,460 (19 %) 0,740 (13 %) 34,0 (13 %) 0,0710 (13 %)
1986–1990 0,452 (42 %) 0,527 (19 %) 1,020 (12 %) 33,4 (15 %) 0,0893 (12 %)
1991–1995 0,572 (40 %) 0,453 (21 %) 0,800 (11 %) 31,8 (17 %) 0,0812 (11 %)
1996–1998 0,582 (39 %) 0,446 (21 %) 0,813 (11 %) 27,2 (18 %) 0,1050 (11 %)
Ajanjakso Yhdysvaltain lippuUSD Euroopan unionin lippuEUR Japanin lippuJPY Yhdistyneen kuningaskunnan lippuGBP
1999–2000 0,5820 (39 %) 0,3519 (32 %) 27,2 (18 %) 0,1050 (11 %)
2001–2005 0,5770 (45 %) 0,4260 (29 %) 21,0 (15 %) 0,0984 (11 %)
2006–2010 0,6320 (44 %) 0,4100 (34 %) 18,4 (11 %) 0,0903 (11 %)
2011–2015 0,6600 (41,9 %) 0,4230 (37,4 %) 12,1000 (9,4 %) 0,1110 (11,3 %)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailman talouden tietojätti, s. 308. The Economist Atlas. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-5243-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]