Eriokromimusta T

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eriokromimusta T
Tunnisteet
CAS-numero 1787-61-7
IUPAC-nimi

natrium-(4Z)-4-[(1-hydroksinaftalen-2-yyli)hydratsinylideeni]-7-nitro-3-

oksonaftaleni-1-sulfonaatti
SMILES

C1=CC=C2C(=C1)C=CC(=C2O)NN=C3C4=C(C=C(C=C4)[N+](=O)[O-])C(=CC3=O)S(=O)(=

O)[O-].[Na+] [1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C20H12N3O7SNa
Moolimassa 461,386 g/mol
Liukoisuus 50 g/l [2]

Eriokromimusta T (C20H12N3O7SNa) on atsoväriaine ja yksi yleisimmin käytetyistä kompleksometrisistä indikaattoreista. Yhdistettä käytetään indikaattorina metalli-ionien kompleksometrisessä titrauksessa, erityisesti veden kovuuden määrittämisessä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eriokromimusta T:n vesiliuos on väriltään sinistä, mutta muuttuu punaiseksi metalli-ionien läsnä ollessa

Kompleksometrinen titraus perustuu kompleksien muodostumiseen ja hajoamiseen. Eriokromimusta T muodostaa kompleksin metallien kanssa kahdella fenolisella ryhmällään ja sulfoniryhmällä.[3]

Eriokromimusta T:tä käytetään erityisesti indikaattorina määritettäessä veden kovuutta aiheuttavia kalsium- ja magnesiumioneja. Tutkittavan liuoksen pH asetetaan arvoon 10 ammoniakkipuskurilioksen avulla. Liuokseen lisätään indikaattoria, jonka väri muuttuu punaiseksi, koska kalsium- ja magnesiumionit muodostavat sen kanssa värikkään kompleksin. Liuos titrataan EDTA:lla eli etyleenidiamiinitetraetikkahapolla, joka muodostaa pysyvämmän kompleksin ionien kanssa. Tällöin eriokromimusta T:n väri muuttuu siniseksi. Kun sininen väri jää pysyväksi, on loppupiste saavutettu. Ionien pitoisuus voidaan laskea kuluneen EDTA:n määrän perusteella. [4] [5]

Eriokromimusta T:tä käytetään myös tutkittaessa muun muassa sinkki- ja lyijypitoisuuksia. Sinkkiä titrattaessa alumiini naamioidaan ammoniumsitraatin avulla, jotta se ei häiritsisi titrausta. Lyijy erotetaan mineraaleistaan käyttämällä natriumdietyyliditiokarbamaatin trikloorimetaaniliuosta.[6]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eriokromimusta T luokitellaan ärsyttäväksi yhdisteeksi. Aineen pölyt aiheuttavat oireita muun muassa silmissä.[2] Tutkimuksissa on havaittu, että Eriokromi T vaikeuttaa endoteelisolujen kasvua.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eriochrome Black T – Substance summary NCBI. Viitattu 28. elokuuta 2009.
  2. a b Käyttöturvallisuustiedote:Eriokromimusta T Isvet. Viitattu 28.8.2009.
  3. Alaa S. Abd-El-Aziz: Nanoscale interactions of metal-containing polymers, s. 79. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-68440-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2009). (englanniksi)
  4. John Kenkel: Analytical chemistry: refresher manual, s. 77. CRC Press, 1992. ISBN 9780873713986. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2009). (englanniksi)
  5. Veden kalsiumin ja magnesiumin summan määritys Opetushallitus. Viitattu 28.8.2009.
  6. Frederick William Fifield, David Kealey: Principles and practice of analytical chemistry, s. 214. Wiley-Blackwell, 2000. ISBN 978-0-632-05384-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2009). (englanniksi)
  7. Ingrid Langer, Ghanem Atassi, Patrick Robberecht & Anne Résibois: Eriochrome Black T inhibits endothelial cell growth through S-phase blockade. European Journal of Pharmacology, 200, 399. vsk, nro 1-2, s. 85-90. artikkelin abstrakti Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.