Eriokromimusta T
| Eriokromimusta T | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 1787-61-7 |
| IUPAC-nimi |
natrium-(4Z)-4-[(1-hydroksinaftalen-2-yyli)hydratsinylideeni]-7-nitro-3- oksonaftaleni-1-sulfonaatti |
| SMILES |
C1=CC=C2C(=C1)C=CC(=C2O)NN=C3C4=C(C=C(C=C4)[N+](=O)[O-])C(=CC3=O)S(=O)(= O)[O-].[Na+] [1] |
| Ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | C20H12N3O7SNa |
| Moolimassa | 461,386 g/mol |
| Liukoisuus | 50 g/l [2] |
Eriokromimusta T (C20H12N3O7SNa) on atsoväriaine ja yksi yleisimmin käytetyistä kompleksometrisistä indikaattoreista. Yhdistettä käytetään indikaattorina metalli-ionien kompleksometrisessä titrauksessa, erityisesti veden kovuuden määrittämisessä.
Käyttö[muokkaa]
Kompleksometrinen titraus perustuu kompleksien muodostumiseen ja hajoamiseen. Eriokromimusta T muodostaa kompleksin metallien kanssa kahdella fenolisella ryhmällään ja sulfoniryhmällä.[3]
Eriokromimusta T:tä käytetään erityisesti indikaattorina määritettäessä veden kovuutta aiheuttavia kalsium- ja magnesiumioneja. Tutkittavan liuoksen pH asetetaan arvoon 10 ammoniakkipuskurilioksen avulla. Liuokseen lisätään indikaattoria, jonka väri muuttuu punaiseksi, koska kalsium- ja magnesiumionit muodostavat sen kanssa värikkään kompleksin. Liuos titrataan EDTA:lla eli etyleenidamiinitetraetikkahapolla, joka muodostaa pysyvämmän kompleksin ionien kanssa. Tällöin eriokromimusta T:n väri muuttuu siniseksi. Kun sininen väri jää pysyväksi, on loppupiste saavutettu. Ionien pitoisuss voidaan laskea kuluneen EDTA:n määrän perusteella. [4] [5]
Eriokrmimusta T:tä käytetään myös tutkittaessa muun muassa sinkki- ja lyijypitoisuuksia. Sinkkiä titrattaessa alumiini naamioidaan ammoniumsitraatin avulla, jotta se ei häiritsisi titrausta. Lyijy erotetaan mineraaleistaan käyttämällä natriumdietyyliditiokarbamaatin trikloorimetaaniliuosta.[6]
Terveysvaikutukset[muokkaa]
Eriokromimusta T luokitellaan ärsyttäväksi yhdisteeksi. Aineen pölyt aiheuttavat oireita muun muassa silmissä.[2] Tutkimuksissa on havaittu, että Eriokromi T vaikeuttaa endoteelisolujen kasvua.[7]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Eriochrome Black T – Substance summary NCBI. Viitattu 28. elokuuta 2009.
- ↑ a b Käyttöturvallisuustiedote:Eriokromimusta T Isvet. Viitattu 28.8.2009.
- ↑ Alaa S. Abd-El-Aziz: Nanoscale interactions of metal-containing polymers, s. 79. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-68440-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2009). (englanniksi)
- ↑ John Kenkel: Analytical chemistry: refresher manual, s. 77. CRC Press, 1992. ISBN 9780873713986. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2009). (englanniksi)
- ↑ Veden kalsiumin ja magnesiumin summan määritys Opetushallitus. Viitattu 28.8.2009.
- ↑ Frederick William Fifield, David Kealey: Principles and practice of analytical chemistry, s. 214. Wiley-Blackwell, 2000. ISBN 978-0-632-05384-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2009). (englanniksi)
- ↑ Ingrid Langer, Ghanem Atassi, Patrick Robberecht & Anne Résibois: Eriochrome Black T inhibits endothelial cell growth through S-phase blockade. European Journal of Pharmacology, 200, 399. vsk, nro 1-2, s. 85-90. artikkelin abstrakti Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
