Erik Berner
Erik Sören (”Nalle”) Berner (18. helmikuuta 1922 Helsinki – 8. toukokuuta 2011 Helsinki[1]) oli suomalainen yritysjohtaja, Berner Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja.
Yritysjohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bernerin isoisä Sören Berner oli harjoittanut tuontikauppaa Helsingissä vuodesta 1883. Hänen poikansa Rolf B. Berner aloitti liikkeen johdossa ensimmäisen maailmansodan aikana. Yritys merkittiin 1920-luvun alussa kaupparekisteriin nimellä Sören Berner &Co. Yhtiön toiminta kasvoi ripeästi, vaikka 1930-luvun lama heikensi väliaikaisesti tulosta. Vuonna 1923 oli saatu tilat pääkonttorille Eteläranta 4:stä, jossa se toimii edelleen. Yhtiöön perustettiin erikoisosastoja kuten elintarvike- ja kemikaaliosasto. Vientikauppaa varten perustettiin oma osastonsa.
Berner teki vuoden mittaisen opintomatkan Etelä-Amerikkaan. Tämän jälkeen yhtiö avasi suorat kauppayhteydet Brasiliaan, josta yhtiö aloitti kahvintuonnin.
Vuonna 1941 yhtiöstä muodostettiin osakeyhtiö, ja Erik Berneristä tuli yhtiön hallituksen jäsen vastuualueenaan rehun tuonti. Valtion asettamien tuontirajoitusten aikana Bernerin rehuosasto toi maahan Argentiinasta leseitä, gluteenirehuja ja maissia sekä Brasiliasta öljyväkirehuja. Erik Berner sai lisäksi johdettavakseen tytäryhtiö Aroma Blend Co Oy:n, joka toi Maizena-tuotteita ja teetä.
Rolf Berner luovutti 1958 toimitusjohtajan tehtävät vanhimmalle pojalleen Harry Bernerille, jolloin toiseksi vanhimmasta Erik Berneristä tehtiin varatoimitusjohtaja. Muutos ei käytännössä merkinnyt kuin johtamisen ajanmukaisempaa delegointia, koska Rolf Berner omisti edelleen enemmistön yhtiöstä ja istui sen hallituksen puheenjohtajana. Nuorin veljeksistä Arne Berner johti auto-osastoa, joka ajautui vaikeuksiin. Niiden vuoksi Berner Oy vetäytyi autoalalta, vaikka luopuminen pienensi liikevaihtoa.
Veljesten työnjakoa selkeytettiin 1971. Erik Bernerille tuli johdettavaksi agentuurikauppa, kasvinsuojelu- ja kotitarvesektorit sekä muutamaa vuotta aikaisemmin ostettu Karl Beus Oy, joka myi sairaalatarvikkeita. Rolf Bernerin kuoltua 1978 Harry Berneristä tuli hallituksen puheenjohtaja, Arne Berneristä varapuheenjohtaja ja Erik Berneristä toimitusjohtaja. Johdossa oli nyt kolmen veljeksen muodostama troikka, jolla oli komennossaan viisitoista myyntiosastoa, teknokemian tehdas ja muutama tytäryhtiö.
Berner Oy:n strategia pysyi ennallaan. Velan ja riskin ottoa vältettiin ja keskityttiin olemassa olevien toimialojen kehittämiseen. Rolf Bernerin kehittämää voitonjakomallia jatkettiin. Sen mukaan kymmenen prosenttia yhtiön nettotuloksesta jaettiin vuosittain työntekijöille. Hyvinä vuosina he saivat jopa parin kuukauden ylimääräisen palkan, huonoina aikoina se saattoi olla vain parin viikon tili.
Erik Bernerille myönnettiin kauppaneuvoksen arvo 1980. Vuonna 1988 hän siirtyi pois toimitusjohtajan tehtävistä ja luovutti yhtiön vetovastuun seuraavalle sukupolvelle.
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berner oli Suomen Jääpalloliiton puheenjohtaja 1972–1978 ja oli keskeinen henkilö liittoa perustettaessa. Hän oli aktiivinen toimija myös tenniksen parissa ja Tennisliitossa, jonka hallituksen jäsen hän oli 1949–1964[1]. Suomen Tykistömuseota ylläpitävän Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja hän oli 1982–1988.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niklas Jensen-Eriksen: Kauppaneuvos Erik S. Berner (1922–2011). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pekka Anttinen, In Memoriam, Jääpalloliitto.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tykkimiehet ry (Arkistoitu – Internet Archive)