Erich von dem Bach-Zelewski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erich von dem Bach-Zelewski
SS-Obergruppenführer Erich von dem Bach-Zelewski vuonna 1944
SS-Obergruppenführer Erich von dem Bach-Zelewski vuonna 1944
Henkilötiedot
Syntynyt 1. maaliskuuta 1899
Saksan keisarikunnan lippu Lauenburg, Saksa
Kuollut 8. maaliskuuta 1972 (73 vuotta)
Saksan lippu München, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Palveluvuodet 1931–1945
Taistelut ja sodat Toinen maailmansota
Sotilasarvo SS-Obergruppenführer
Joukko-osasto Logo-WaffenSS.jpg Waffen-SS

Erich von dem Bach-Zelewski, oik. Erich Julius Eberhard von Żelewski, myös Erich von dem Bach (1. maaliskuuta 1899 Lauenburg, Pommeri, Saksa - 8. maaliskuuta 1972 München, Baijeri, Saksa) oli saksalainen SS-kenraali. Hänen korkein arvonsa SS:sä oli SS-Obergruppenführer und General der Waffen-SS und Polizei.

Pian ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen 15-vuotias Bach-Zelewski ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Päästäkseen armeijaan hän valehteli ikänsä värväystoimistossa. Maaliskuussa 1916 hänet ylennettiin luutnantiksi.[1] Sodan jälkeen hän jäi palvelemaan armeijaan, ja hän osallistui myös Freikorps-joukkojen toimintaan.

Hän liittyi Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen vuonna 1930 ja SS:n vuonna 1931. Hänestä tuli edustaja Reichstagiin 1932 ja hän toimi sellaisena vuoteen 1944 asti. Hän nousi SS:n arvoasteikossa nopeasti ja jo kansallissosialistisen puolueen valtaannousun vuonna 1933 hänet ylennettiin SS-Brigadeführeriksi. Noihin aikoihin Bach-Zelewski alkoi käyttämään äitinsä tyttönimeä Bach kuulostaakseen saksalaisemmalta. Virallisesti hän vaihtoi nimensä asuun Erich von dem Bach vuonna 1940.

Kesäkuussa 1934 hän oli mukana pitkien puukkojen yön puhdistuksissa, joissa SS kukisti Sturmabteilungin ja joissa teloitettiin toisinajattelijoita ja kansallissosialistisen puolueen vastustajia. Bach-Zelewski käytti tilaisuutta hyväkseen ja antoi määräyksen teloittaa vihamiehensä SS-upseeri Anton von Hohberg und Buchwaldin. Vuoteen 1937 mennessä Bach-Zelewski oli noussut Sleesian korkeimmaksi SS- ja poliisijohtajaksi [2].

Toisen maailmansodan aikana Bach-Zelewski osallistui partisaani-iskujen kostoihin siviiliväestöä vastaan ja juutalaisväestön tuhoamiseen Valko-Venäjällä. Hänen ehdotuksestaan perustettiin Auschwitzn keskitysleiri. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941 Bach-Zelewski sai tehtäväkseen Bandenkämpfverbände-osastojen (”joukkotaisteluosastot”) johtamisen itärintamalla. Riiassa Bach-Zelewskin osastot teloittivat 35 000 siviiliä ja itä-Puolassa sekä Valko-Venäjällä 200 000 lisää. Bach-Zelewskin partisaanien vastaiset operaatiot olivat erittäin raakoja ja laajamittaisia, mutta niillä oli vain vähän vaikutusta partisaanitoimintaan. Hänen johtamat joukkonsa tukahduttivat myös Varsovan kansannousun 1944, tappaen yli 200 000, joista yli 65 000 joukkoteloituksissa. [3]

Sodan loputtua Bach-Zelewski teki sopimuksen liittoutuneiden kanssa ja toimi todistajana Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä ja useissa muissa sotarikoksia käsitelleissä tuomioistuimissa. Vuonna 1951 Münchenin de-nazifikaatio-oikeusistuin tuomitsi hänet itsensä kymmenen vuoden vankeuteen. Seuraavana vuonna hän ilmoitti julkisesti olleensa joukkomurhaaja sodan aikana. Kun Bach-Zelewski vapautui edellisestä vankeusrangaistuksestaan 1961, hänet tuomittiin uudelleen neljäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen osallisuudestaan pitkien puukkojen yönä tapahtuneisiin murhiin. Oikeudenkäynnissä hän julisti: ”Olen yhä täysin hitleriläinen.”[4] Seuraavana vuonna hänet tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen osallisuudestaan saksalaisten kommunistien murhiin vuonna 1933. Bach-Zelewski kuoli München-Harlaching-vankilan sairaalassa maaliskuussa 1972.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1.
  • Robert S. Wistrich: Who's Who in Nazi Germany. Routledge, 1998. ISBN 0-415-11888-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Abr.com
  2. Höherer SS- und Polizeiführer, HSSPF
  3. Wistrich s. 6
  4. New York Times, 21. maaliskuuta 1972, s. 44

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]