Erich von Hornbostel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Erich Moritz von Hornbostel (25. helmikuuta 1877 Wien, Itävalta28. marraskuuta 1935 Cambridge, Englanti)[1] oli itävaltalainen musiikintutkija, joka tunnetaan erityisesti nykyaikaisen etnomusikologian perustajana.[2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Horbostel kasvoi musikaalisessa kodissa ja opiskeli pianonsoittoa, harmoniaa ja kontrapunktia. Vaikka hän teini-iässä oli jo taitava esiintyjä ja säveltäjä, hän keskittyi yliopisto-opinnoissaan Heidelbergin yliopistossa (18951899) luonnontieteisiin ja filosofiaan. Hän väitteli tohtoriksi kemiasta[1] vuonna 1900[2].

Muutettuaan Berliiniin hän opiskeli musiikkitiedettä ja psykologiaa, minkä jälkeen hänestä tuli Berliinin yliopiston psykologian laitoksen fonogrammiarkiston johtaja. Arkisto kehittyi hänen aikanaan kansainvälisesti merkittäväksi äänitearkistoksi.[2]

Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustua valtaan hän joutui lähtemään maanpakoon vuonna 1933 ja hän toimi muun muassa luennoitsijana New Yorkissa.[2] Viimeiset aikansa hän työskenteli Cambridgessa Euroopan ulkopuolisen kansanmusiikin arkistossa. Hän kuoli Cambridgessa vuonna 1935.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hornbostel tunnetaan erityisesti hänen yhdessä Curt Sachsin kanssa luomastaan soitinten luokitusjärjestelmästä, mikä on julkaistu suomeksi T. Leisiön toimittamassa kirjassa Musiikki 1974. Hänen kootut teoksensa, Hornbostel opera omnia, on julkaistu vuonna 1975. Vuonna 1933 ilmestyi kirja The Ethnology of African Soundinstruments. Kirjojensa lisäksi hän julkaisi useita tutkimuksiaan alansa tieteellisissä lehdissä ja kokoomateoksissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Erich Moritz von Hornbostel Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 17.1.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e Suuri Musiikkitietosanakirja 3 He-Kuud, s. 46. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4727-2.