Erich Apel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erich Apel

Erich Apel (3. lokakuuta 1917 Judenbach, Thüringen3. joulukuuta 1965 Berliini) oli taloustieteiden tohtori ja DDR:n taloudellisen suunnittelukomission johtaja vuosina 1963–1965.


Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apel työskenteliselvennä konetehtaalla Neuhasissa vuosina 1935–1937. Sen jälkeen hän opiskeli koneinsinööriksi Ilmenaussa vuosina 1937–1939. Toisen maailmansodan aikana Apel osallistui rakettiaseiden suunnittelijan Werner von Braunin ohjusaseiden kehittämistyöhön Peenemündessa.

Apel työskenteli Neuvostoliiton rakettitekniikan kehittämistyössä vuosina 1946–1952 ja konerakennusministeriön liiketoiminnan johtajana 1952lähde?.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apel valittiin pääministerin sijaiseksi vuonna 1953. Saksan yhdistyneen sosialistisen puolueen SED:n ehdokkaaksi vuonna 1954. Apel nimitettiin SED:n keskuskomitean jäseneksi vuonna 1958. Apel valittiin DDR:n kansankamarin edustajaksi vuonna 1958. Erich Apel oli DDR:n suunnittelukomission johtajana toteuttamassa käytännössä professori Jevsei Libermanin ajatuksia ideologiasta sosialistisesta markkinataloudesta. Hän kehitti Itä-Saksan taloutta voimakkaasti vuosina 1963–1965. Itä-Saksasta tuli korkeimman elintason saavuttanut sosialistinen maa, "talousihme". Apel yhdisti toiminnassaan uuden tietokonetekniikan, saksalaisten suuryhtiöiden edut ja tehokkuuden. Hän joutui poliittisesti epäsuosioon, kun Neuvostoliiton johtajat epäilivät hänen tarkoitusperiään. Neuvostoliitto ehdotti vuonna 1965 viisivuotista kauppasopimusta DDR:lle. Neuvostoliiton puoluejohtaja Leonid Brežnev matkusti henkilökohtaisesti Itä-Berliiniin solmiakseen kauppasopimuksen. Kauppasopimus sitoi Itä-Saksan talouden tiukemmin Neuvostoliiton talouteen. Neuvostoliitto hyötyi entistä enemmän uudesta kauppasopimuksesta taloudellisesti. Tämä oli liikaa Erich Apelille, ja kauppasopimuksen allekirjoituksen allekirjoituspäivänä Apel ampui itsensä.