Erhard Milch

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erhard Milch
Erhard Milch (ylempänä) ja Albert Speer.
Erhard Milch (ylempänä) ja Albert Speer.
Henkilötiedot
Syntynyt 30. maaliskuuta 1892
Saksan keisarikunnan lippu Wilhelmshaven, Saksa
Kuollut 25. tammikuuta 1972 (79 vuotta)
Saksan lippu Düsseldorf, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Saksan lippu Weimarin tasavalta
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Palveluvuodet 1910–1922, 1933–1945
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Sotamarsalkka
Kunniamerkit Rautaristin ritariristi

Erhard Milch (30. maaliskuuta 1892 Wilhelmshaven25. tammikuuta 1972 Düsseldorf) oli saksalainen sotamarsalkka ja lentoyhtiö Lufthansan johtaja. Juutalaisuudestaan huolimatta hänestä tuli Saksan ilmavoimien kehittäjä ja Hermann Göringin kakkosmies.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Milch liittyi kadetiksi tykistöön 1910. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän oli 1. tykistörykmentin 2. reservinpataljoonan adjutantti. Vuonna 1915 hän siirtyi vastaperustettuihin ilmavoimiin ja toimi lentotiedustelijana ja tiedustelulentueen johtajana.

Sodan jälkeen Milch perusti pienen matkustajalentoyhtiön armeijakaverinsa Gotthard Sachsenbergin kanssa. Lloyd Ostflug lensi Danzigin ja Baltian maiden väliä. Yhtiö kehittyi ja kasvun kautta hänestä tuli Lufthansan toimitusjohtaja vuonna 1926.

Natsi-Saksan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Natsi-Saksa

Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustua valtaan vuonna 1933 Milchistä tuli vasta perustetun ilmailuministeriön (Reichsluftfahrtministerium) valtiosihteeri, joka vastasi suoraan Luftwaffen komentajalle Hermann Göringille. Milchistä tuli tärkeä tekijä uudelleen perustettujen ilmavoimien kehityksessä ja kasvussa, eikä hän epäröinyt käyttää kasvavaa arvovaltaansa hyväkseen kilpailijoitansa vastaan.

Vuonna 1935 tuli julki, että Erhard Milchin isä oli juutalainen. Tällöin Hermann Göring pelasti hänet hankkimalla Milchin äidiltä valaehtoisen todistuksen, jonka mukaan Milchin biologinen isä ei ollut Anton Milch, vaan hänen äitinsä setä Karl Brauer.[2] Tietäen juutalaisten kohtalon Saksassa Milch ei pannut pahakseen tätä arjalaistamista.[1] Näin hän sai todistuksen, jonka mukaan hän oli puhdasverinen saksalainen. Hermann Göring sanoi tuolloin kuuluisan lauseensa: ”Wer Jude ist, bestimme ich! ( Minä päätän, kuka on juutalainen! )[3]

Milch ylennettiin kenraalieverstiksi marraskuussa 1938.[4]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsijohtoa Werner Möldersin hautajaisissa, Milch oikealla.

Keväällä 1940 Saksan vallatessa Norjan Milch komensi operaation aikana Luftflotte 5:ttä. Ranskan taistelun jälkeen hänet ylennettiin sotamarsalkaksi. Vuosina 1941–1944 hän toimi myös ilmavoimien tarkastajana. Vuonna 1942 hänestä tuli Lufthansan johtaja.[4]

Saksan sotaonnen käännyttyä Milch lyöttäytyi yhteen Joseph Goebbelsin ja Heinrich Himmlerin kanssa saadakseen pätemättömän sekä huvitteluun ja rikkauksien keräilyyn keskittyneen Hermann Göringin pois ilmavoimien johdosta. Kolmikko vetosi Adolf Hitleriin, joka kieltäytyi. Raivostunut Göring kosti Milchille hankkimalla tälle potkut useimmista tehtävistään.[2] Milch siirrettiin Wehrmachtin komentajareserviin helmikuussa 1945. [4]

Hitlerin tehtyä itsemurhan Milch yritti paeta, mutta brittiläiset joukot pidättivät hänet muutama päivä ennen sodan loppua 4. toukokuuta 1945. Antautumisen vastaanottanut prikaatinkenraali Derek Mills-Roberts oli juuri omin silmin nähnyt Bergen-Belsenin keskitysleirin kauhut. Kun Milch luovutti Mills-Robertsille marsalkansauvansa, tämä otti ja löi sauvan hajalle Milchin päähän.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Milch (vasemmalla) tapaamassa asianajajaveljeään Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana.

Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä Milchiä syytettiin sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Hänen hyväksynnällään oli tehty ihmiskokeita ja hän oli käyttänyt pakkotyövoimaa rakentaessaan ilmavoimia. Hän oli osaltaan vastuussa kymmenien tuhansien ihmisten kuolemasta.

Vuonna 1947 Milch tuomittiin elinikäiseen vankeusrangaistukseen. Tuomiota kuitenkin lyhennettiin, kunnes hän vapautui lopulta kokonaan kesäkuussa 1954.[4] Hän vietti loppuelämänsä Düsseldorfissa, jossa myös kuoli.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1.
  • Metzger Hans: Kolmannen valtakunnan edustajana talvisodan Suomessa. Otava, 1984. ISBN 951-1-08011-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Snyder s. 229
  2. a b c History Learning Site
  3. Metzger Hans: Kolmannen valtakunnan edustajana talvisodan Suomessa, s. 247. Otava, 1984. ISBN 951-1-08011-3.
  4. a b c d Axis Biographical Research