Erakkotuulihaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erakkotuulihaukka
FalcoDickinsoniWolf.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Jalohaukat Falconidae
Suku: Jalohaukat Falco
Laji: dickinsoni
Kaksiosainen nimi
Falco dickinsoni
Sclater, 1864
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Erakkotuulihaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Erakkotuulihaukka Commonsissa

Erakkotuulihaukka (Falco dickinsoni) on itäafrikkalainen jalohaukka. Se on saanut nimensä englantilaisen lääkärin ja lähetystyöntekijän John Dickinsonin kunniaksi, joka pyydysti ensimmäisen tyyppinäytteen eli holotyypin.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 27–30 cm, siipien kärkiväli 61–68 cm ja paino 167–246 g. Naaras on noin 4 % pitempi ja painaa 10–20 % enemmän kuin koiras. Erakkotuulihaukan höyhenpuku on pääosin tummanharmaa, pää ja yläperä ovat vaaleanharmaat, siivet ja pyrstö ovat alapuolelta vaalean- ja tummanharmaan poikkiraitaiset, sekä iso silmä, vahanahka ja koivet ovat keltaiset. Nuori lintu on ruskeanharmaa ja tummaraitainen.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erakkotuulihaukat elävät Afrikassa päiväntasaajan eteläpuolella Kongon eteläosista ja Tansaniasta Etelä-Afrikan pohjoisosiin ja Namibian koillisosiin. Se on yleinen Sansibarin ja Pemban saarilla. Lajin elinympäristön ala on noin 3,6 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on kooltaan 10 000–100 000 yksilöä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji asustaa savanneilla, aukkoisissa metsissä ja soistuneilla alueilla, mielellään palmuja ja apinanleipäpuita (Adansonia) kasvavilla alueilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on usein korkella kuolleen palmun latvassa tai apinanleipäpuun kolossa, joskus vasarapäähaikaran vanhassa pesässä. Naaras munii 1–4 munaa ja hautoo niitä noin kuukauden. Poikaset jättävät pesän lentokykyisinä 33–35 päivää vanhoina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokavalio koostuu liskoista, linnuista, sammakkoeläimistä, hyönteisistä ja nilviäisistä. Se seuraa mielellään maastopaloja ja saalistaa palon alta pakoon pyrkiviä eläimiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Falco dickinsoni IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)