Ensio Siilasvuo
| Ensio Siilasvuo | |
|---|---|
| 1. tammikuuta 1922 –10. tammikuuta 2003 (81 vuotta) | |
| Syntymäpaikka | Helsinki |
| Kuolinpaikka | Kauniainen |
| Maa tai osapuoli | Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1979 |
| Ylin sotilasarvo | kenraali |
| Komentajuudet | JR11 esikuntap. Lapin sota Suomen YK-komppania 2:n päällikkö Suezilla 1957 Suomen YK-pataljoona 2 Kyproksella 1964–1965 UNTSO 1970–1976 YK:n UNEF II 1973–1975 YK:n Lähi-idän joukkojen pääkoordinaattori 1975–1979 |
| Osallistuminen sotiin ja taisteluihin |
talvisota, jatkosota Kiestingin ja Uhtuan suunnilla sekä Kannaksella Lapin sota Tornion maihinnousu |
| Korkeimmat kunniamerkit | Suomen Leijonan suurr. Vapaudenristi III miekkojen kera. Vapaudenristi IV tammenlehvien kera |
| Sukulaissuhteet | isä: Hjalmar Siilasvuo |
| Siviiliammatti | valtiotieteiden tohtori hc. |
Pehr Hjalmar Ensio Siilasvuo (vuoteen 1936 Strömberg) (1. tammikuuta 1922, Helsinki – 10. tammikuuta 2003, Kauniainen) oli suomalainen kenraali ja sotainvalidi. Hän toimi rauhanturvaajana muun muassa Lähi-idässä.
Siilasvuo valmistui luutnantiksi Kadettikoulusta jalkaväkilinjalta juuri ennen jatkosotaa 1941, Sotakorkeakoulusta 1952 sekä valtakunnalliselta maanpuolustuskurssilta 1965. Hän haavoittui kahdesti jatkosodan aikana. Sodan jälkeen hän toimi JR 1:ssä kouluttajana ja komppanianpäällikkönä 1945-1950. Sotakorkeakoulun jälkeen hän toimi toimistoupseerina Oulun sotilaspiirin esikunnassa 1953-1955. Rovaniemen sotilaspiirin esikunnan toimistopäällikkönä hän oli 1956-1957.
Vuonna 1957 Siilasvuo sijoitettiin suomalaisen YK-komppanian päälliköksi Suezille. Pohjanmaan jääkäripataljoonan pataljoonaupseerina hän toimi 1958. YK:n sotilastarkkailijana Libanonissa hän työskenteli myöhemmin vuonna 1958. Hänet sijoitettiin sotilasasiamieheksi Varsovaan vuosiksi 1959-1961. 3. divisioonan esikunnassa Kouvolassa hän palveli osastopäällikkönä 1962-1964. Suomalaisen YK-pataljoonan komentajana Kyproksella hän oli 1964-1965. Tämän jälkeen hän opetti Sotakorkeakoulussa 1965-1967.
Jerusalemissa YK:n Lähi-idän aselevon tarkkailujärjestö UNTSO:n apulaiskomentajana Siilasvuo oli 1967-1970 sekä komentajana 1970-1973. Lähi-idän UNEF II valvontajoukkojen komentajana hän toimi 1973-1975. 1975-1979 hän toimi YK:n Lähi-idän rauhaanturvaamistoiminnan pääkoordinaattorina. Tämän jälkeen hän jäi eläkkeelle. Vuoden 1982 presidentinvaaleissa Siilasvuo oli valitsijamiehenä.
6. lokakuuta 1998 Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ylensi hänet täyteen kenraalin arvoon. Samana päivänä 25 vuotta aiemmin oli alkanut Yom Kippurin sota, jonka jälkiselvittelyissä hänellä oli ollut historiallinen osuus.selvennä Siilasvuo kuoli 10. tammikuuta 2003 Kaunialan sotavammasairaalassa. Hänet on haudattu Oulun hautausmaalle sankarihauta-alueen läheisyyteen isänsä kenraali Hjalmar Siilasvuon viereen.
Ylennykset: Vänrikki 1941, luutnantti 1941, kapteeni 1944, majuri 1955, everstiluutnantti 1962, eversti 1967, kenraalimajuri 1969, kenraaliluutnantti 1973, kenraali 1998.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ensio Siilasvuo Wikimedia Commonsissa- Ensio Siilasvuon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Kenraali rauhan palveluksessa
- http://runeberg.org/kuka/1978/0896.html
- Mikko Uola: Siilasvuo, Ensio (1922–2003) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 8.5.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Sivulta puuttuu