Enoni on toista maata
|
|
|
|---|---|
|
|
|
| Ohjaaja | Jacques Tati |
| Käsikirjoittaja | Jacques Tati, Jacques Lagrange, Jean L'Hote |
| Tuottaja | Jacques Tati, Louis Dolivet |
| Säveltäjä | Franck Barcellini, Alain Romans |
| Kuvaaja | Jean Bourgoin |
| Leikkaaja | Suzanne Baron |
| Pääosat | Jacques Tati, Alain Becourt |
|
|
|
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Alter Films |
| Ensi-ilta | 10. toukokuuta 1958 |
| Kesto | 116 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Enoni on toista maata (ransk. Mon oncle) on ranskalainen komediaelokuva vuodelta 1958. Sen on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut Jacques Tati, joka myös näyttelee pääosaa. Se on Tatin ensimmäinen varsinainen värielokuva. Elokuva muistuttaa mykkäfilmiä, ja siitä tehtiin kaksi versiota. Ranskankielisen version rinnalla kuvattiin toista, englanninkielistä versiota, jossa kyltit oli vaihdettu englanniksi ja vuorosanat jälkiäänitetty.
Elokuvan keskeinen hahmo on Tatin edellisestä filmistä tuttu Monsieur Hulot, joka nähdään nyt yhdeksänvuotiaan sisarenpojan Gérardin silmin. Elokuva piikittelee teknologiaa ja modernismia Hulo'n yrittäessä sopeutua sisaren moderniin asuntoon. Musiikkina on kepeä jazz.[1]
Elokuva sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon ja Cannesin erikoispalkinnon.
Näyttelijät [muokkaa]
| Näyttelijä | ... Rooli |
| Jacques Tati | ... M. Hulot |
| Jean-Pierre Zola | ... M. Arpel |
| Adrienne Servantie | ... Mme Arpel |
| Alain Becourt | ... Gérard Arpel |
| Lucien Fregis | ... M. Pichard |
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 22.1.2012, sivu D 13
