Enolaasi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Enolaasi
Enolase 2ONE wpmp.png
Enolaasin rakenne.
Tunnisteet
CAS-numero 9014-08-8
EC-numero 4.2.1.11
Tietokannat
KEGGt KEGG

Enolaasi eli fosfopyruvaattihydrataasi on entsyymi, joka katalysoi glykolyysin yhdeksättä vaihetta. Entsyymin katalysoimassa reaktiossa 2-fosfoglyseriinihaposta poistetaan vettä, jolloin tuotteena syntyy fosfoenolipalorypälehappoa.

Isoentsyymit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enolaasi on dimeeri, joka koostuu kahdesta toisiinsa liittyneestä yksiköstä. Erilaisia mahdollisia yksiköitä on kolme: α-, β- ja γ-yksiköt. Eri muodot esiintyvät eri kudoksissa. αα-enolaasia eli ei-neuronaalista enolaasia on ihmisellä ei-neuronaalisissa soluissa, gliasoluissa, astrosyyteissä, sydänlihassoluissa ja maksassa. ββ-enolaasia eli lihasspesifistä enolaasia esiintyy luustolihaksissa, sileässä lihaskudoksessa ja sydänlihaskudoksessa. γγ-enolaasia eli neuronispesifistä enolaasia on neuroneissa ja neuroendokriinisissä soluissa. Näiden hybridimuotoja tavataan luuytimen megakaryosyyteissä.[1][2]

Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2-fosfoglyseriinihappo on β-hydroksyylikarbonyyliyhdiste, josta veden lohkaisu on suhteellisen helppoa. Reaktiossa tarvitaan magnesiumioneja neutraloimaan reaktiossa syntyviä negatiivisia varauksia. Enolaasin aktiivisen kohdan lysiiniaminohappo ottaa vastaan happaman α-vedyn. Reaktio on tyypiltään mahdollisesti ensimmäisen kertaluvun eliminaatioreaktio. Entsyymin aktiivisen kohdan glutamiinihappo toimii katalyyttinä, kun 2-fosfoglyseriinihaposta poistuu hydroksyyliryhmä ja tuotteena muodostuu fosfoenolipalorypälehappoa.[3]

Olosuhteet, koentsyymit ja inhibiittorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enolaasi toimii parhaiten, kun lämpötila on eliöstä riippuen 25–90°C ja pH 5–8,1. Ihmisellä sopivin pH on 6,8. Entsyymin aktivoitumiselle magnesiumionit ovat välttämättömiä. Suurina pitoisuuksina ne ovat kuitenkin entsyymin inhibiittoreita. Myös muutamat muut metalli-ionit, kuten sinkin ja kaliumin ionit voivat aktivoida enolaasin. Enolaasia inhibitoivat muun muassa fluoridi- ja fosfaatti-ionit.[4]

Fluoridi-ioni estää karieksen muodostumista haittaamalla bakteerien aineenvaihduntaa estämällä enolaasientsyymin toiminnan. Fluoridi-ioni muodostaa yhdisteen entsyymin toiminnalle välttämättömien magnesiumionien kanssa ja näin estää entsyymin toiminnan.[5]

Diagnostinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuronispesifisen enolaasin pitoisuus on usein hyvin korkea eräissä syöpätyypeissä kuten neuroblastoomassa ja pienisolukarsinoomassa, joka on keuhkosyöpätyyppi. Neuronispesifisen enolaasin pitoisuuksien avulla voidaan laatia ennusteita ja seurata hoidon vaikutusta.[6] Neurospesifisen enolaasin pitoisuus on korkea myös vakavien neuronivaurioiden yhteydessä. Jos pitoisuus on korkea, vauriosta selviytymisen ennuste on huonompi kuin matalammilla enolaasipitoisuuksilla.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John T. Kemshead: Pediatric tumors: immunological and molecular markers, s. 39. CRC Press, 1989. ISBN 9780849367526. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
  2. Yogeshwar Dayal: Endocrine pathology of the gut and pancreas, s. 17. CRC Press, 1991. ISBN 9780849359934. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
  3. John McMurry,Tadhg P. Begley: The organic chemistry of biological pathways, s. 177. Roberts and Company Publishers, 2005. ISBN 978-0974707716. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
  4. EC 4.2.1.11 - phosphopyruvate hydratase Brenda. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  5. Lutz Stößer: Amiinifluoridin antibakteeriset vaikutukset hammasplakkiin (PDF) PORPHYLAXEdialog. GABA. Viitattu 10.12.2009.
  6. Neuronispesifinen enolaasi, seerumista Turun yliopistollisen keskussairaalan laboratorio. Viitattu 10.12.2009.
  7. Seerumin neuronispesifinen enolaasi neurologisena ennustetekijänä Käypä hoito. Duodecim. Viitattu 10.12.2009.