Englantilainen sukellusveneosasto Itämerellä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Englantilainen sukellusvene E13 karilla Saltholmissa 1915 ennen kuin saksalaiset sukellusveneet hyökkäsivät sitä kohti

Englantilainen sukellusveneosasto toimi Itämerellä ensimmäisen maailmansodan aikana. Osaston tarkoituksena oli estää ruotsalaisen rautamalmin kuljetukset Saksaan. Osastoon kuului yhdeksän sukellusvenettä ja joukko huoltoaluksia. Sen kotisatamana toimi Tallinna ja sodan loppuvaiheessa Helsinki. Osaston päällikkönä toimi väliaikainen kommodori Francis Cromie.

Saksan Itämeren-divisioonan vallatessa Helsingin huhtikuussa 1918 osaston alukset upotettiin Harmajan edustalle.

Hylyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksia yritettiin nostaa 1920-luvulla, mutta ne olivat niin pahasti romuttuneita, että pintaan saatiin vain muutama rungon kappale ja irtoromua. Loput myytiin sodan jälkeen helsinkiläiselle romuttaja Jouko Koskiselle (”Romu-Koskinen”), joka piti kuuluisaa romutustelakkaa Katajanokan kärjessä 1970-luvun loppuun asti.

Itä-saksalais-puolalainen romutusyhtiö Beckendorf Gebrüder nosti omin lupineen kuusi tonnia Harmajan sukellusveneromuista, mutta joutui pitkän takaa-ajon jälkeen VMV 11:n pidättämäksi. Tapaus on ainoa sotien jälkeinen, kun viranomaiset ovat turvautuneet pakenevia rikollisia pysäyttäessään sotilaskivääriä järeämpään aseeseen, tässä tapauksessa 40 mm pikatykkiin.[1]

Romujen anastajat vangittiin ja heidän työaluksensa, sukellusvarusteensa ja nostetut romut takavarikoitiin oikeuden päätöksellä. He istuivat pitkän vankeustuomion Suomessa ja karkotettiin maasta vapautumisen jälkeen. Kansainvälinen tuomioistuin Haagissa ei ottanut heidän valitustaan edes käsiteltäväkseen.[1]

1980-luvun alussa muutama harrastesukeltaja kartoitti jäljellä olevia romuja. Jäljellä on vain irrallista romua, ainoat jotenkin tunnistettavat osat ovat muutamat moottorien sylinterilohkot. Niiden on todettu vastaavan mitoiltaan brittiläisiä dieseleitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kari Jokinen: ”Harmajan sukellusveneet”, Sukeltajan tie. Otava, 1996.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sukeltajan tie, s. 42 - 43

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]