Emu
| Emu | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Dromaius novaehollandiae (Latham, 1790) |
||||||||||||||||||
| Emun levinneisyys. | ||||||||||||||||||
| Alalaijt | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Emu (Dromaius novaehollandiae) on lentokyvytön Australiassa elävä strutsilintu. Lajin nimesi John Latham 1790.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja ominaisuudet
Emut muistuttavat hieman kasuaareja sekä strutseja. Emu on kasuaaria kookkaampi, mutta strutsia hieman pienikokoisempi. Emu onkin Australian suurin ja koko maailman toiseksi suurin lintu. Emulla on strutsista poiketen vain kolme varvasta. Emun höyhenys poikkeaa muiden lintujen höyhenistä, sillä sen höyhenen kasvupisteestä kehittyy kaksi höyhentä. Emut ovat väriltään ruskeita ja niiden pää on tumma tai musta. Emut voivat painaa 60 kiloa ja niiden huippunopeus on noin 50 km/h. Ne ovat tarvittaessa hyviä uimareita.
Emut elävät 10–20 vuotta, tarhaoloissa kauemminkin.
[muokkaa] Lisääntyminen ja käyttäytyminen
Koiras rakentaa maahan pesän oksista, ruohoista, lehdistä ja puunkuoresta. Se parittelee 1–3 naaraan kanssa, jotka munivat samaan pesään. Emut munivat kerrallaan 5-15, keskimäärin 11 tummanvihreää munaa. Yksi muna painaa noin 800 grammaa. Koiras hautoo munia 56 päivää eikä käy lainkaan syömässä haudonnan aikana. Sen paino putoaa kolmanneksella ja se joutuu käyttämään keväällä (Suomen syksyllä) keräämiään runsaita rasvavarantoja. Poikaset ovat pesäjättöisiä lähtien liikkeelle muutaman päivän ikäisinä. Ne ovat aikuisen kokoisia vuoden vanhoina. Koiras huolehtii yksin poikasista 1½ vuotta.
[muokkaa] Levinneisyys
Emuja tavataan luonnonvaraisina vain Australiassa. Ne ovat levittäytyneet koko Australiaan, lukuun ottamatta Tasmaniaa. Australian emukanta on noin 625 000–725 000 yksilöä. Tasmanianemu (D. n. diemensis) kuoli sukupuuttoon vuoden 1865 aikoihin. Emu on hyvin sosiaalinen laji ja kerääntyy usein valtaviksi parviksi, jotka vaeltavat pitkiäkin matkoja, jopa 1000 km, hyville ruokapaikoille.
[muokkaa] Elinympäristö
Emut elävät pääasiassa pensaikkoisilla ja metsäisillä rannikkoseuduilla sekä savannityyppisillä puoliavomailla. Harvin kanta on karuilla mailla ja asutuilla seuduilla. Länsi-Australiassa emut käyttävät muuttoreittejä liikkuessaan ruuan perässä, ne menevät pohjoiseen kesäisin ja etelään talvisin. Itä-Australiassa ei samanlaista ilmiötä esiinny.
[muokkaa] Ravinto
Emujen pääravinto koostuu kasveista, hedelmistä, hyönteisistä ja muista pienistä eläimistä. Emut nielevät pieniä kiviä jotka helpottavat ruuan sulatusta lihasmahassa. Emujen on myös havaittu syövän hiiltä, mutta tälle käytäytymiselle ei tiedetä syytä.
[muokkaa] Suojelu
Emuja ovat käyttäneet ruokanaan Australian alkupeäisasukkaat ja varhaiset siirtolaiset. Euroopalaiset tappoivat emuja myös niiden vahingoittessa viljelyksiä, esimerkkinä tästä on emusota. Jo vuonna 1865 ehdotettiin emujen suojelemista sen jälkeen kun laji oli hävinnyt Tasmaniasta, emu suojeltiin vuonna 1999 voimaan astuneella lailla. IUCN luokittelee emujen kannan tilaksi vakaan. Emuja oli vuonna 2009 tehdyn arvion mukaan 630 000 - 725 000[2].
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
- Taksonomian lähde: http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=174385
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Dromaius novaehollandiae IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ http://www.birdlife.org/datazone/species/index.html?action=SpcHTMDetails.asp&sid=7&m=1
Sivulta puuttuu