Emo (musiikki)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Emo on 1980-luvulla kehittynyt punkmusiikin tyylilaji.[1] Emo-musiikkia luonnehtii syvä tunteellisuus ja melankolisuus.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emo-musiikki on kehittynyt hardcore punkin pohjalta, ja sen katsotaan yleisesti syntyneen 1980-luvulla sellaisten washingtonilaisten punkyhtyeiden kuin Rites Of Spring ja Embrace myötä. Nämä yhtyeet erosivat useimmista tuon ajan muista hardcore-yhtyeistä kokeellisemmalla tyylillään ja sanoituksillaan, jotka käsittelivät henkilökohtaisia aiheita kuitenkin säilyttäen punkmusiikkiin yleensä yhdistetyn energian ja vimman.

Emo-termin alkuperä on epävarma, mutta Rites of Springin jäsenet ovat kertoneet, että yhtyeen ihailijat käyttivät sitä kuvaamaan yhtyeen musiikkia. Termistä käytetään myös muunnelmaa "emo-core", kirjaimellisesti "emotive hardcore". Versio "emotional hardcore" yhdistetään virheellisesti suoraan sanaan emo.

Varhaisen emo-musiikin vaikutus kuului myöhemmin esimerkiksi Moss Iconin, Indian Summerin ja Heroinin musiikissa. 1990-luvun puolella oli jo tyypillistä, että termi "emo" yhdistettiin useisiin toisistaan suurestikin eroaviin yhtyeisiin. 1990-luvun puolessavälissä yleistynyt niin sanottu toisen aallon emo esimerkiksi käsittää indie rock-vaikutteisia yhtyeitä, kuten Sunny Day Real Estate, Jawbreaker, Texas Is The Reason ja The Get Up Kids. Tämä niin sanottu toisen aallon emo ei kuitenkaan ole missään tekemisissä emon kanssa. Esimerkiksi Orchid ja Pg. 99 taas edustivat kaoottisempaa ja aggressiivisempaa, hardcoresta enemmän vaikutteita ottanutta emoa. Tämä jälkimmäinen tyylilaji tunnetaan myös termillä Screamo

Muita screamoyhtyeitä ovat yhtyeet kuten Funeral Diner, Saetia, Neil Perry, Ampere, Jerome's Dream ja Raein.

2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla emo-termin käyttö kasvoi räjähdysmäisesti, ja voidaankin puhua suoranaisesta emo-trendistä. Samalla emo-termin määritelmä on hämärtynyt vielä entisestäänkin, ja sitä käytettiin valtamediassa usein yhtyeistä, jotka edustivat enemmänkin popia kuin emon alkuperäistä määritelmää.

2000-luvun emoyhteitä ovat esimerkiksi Yage, The Saddest Landscape, Life At These Speeds ja Lumber Lung.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Phillips, Dom: Emo kids are under attack. Are they scapegoats or sinners? Times Online. 30.5.2008. (englanniksi)