Emil Kirdorf

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Emil Kirdorf (8. huhtikuuta 1847 – 13. heinäkuuta 1938) oli saksalainen teollisuusmies ja kansallissosialismin tukija.

Kirdorf syntyi Mettmannin kaupungissa lähellä Düsseldorfia varakkaaseen tekstiilitehtaan omistajan perheeseen. Tehdas teki kuitenkin konkurssin Kirdorfin uran alkuvaiheessa, ja hän siirtyi kaivosteollisuuden palvelukseen. GBAG-yhtiön johtotehtävissä Kirdorf selviytyi Pitkästä lamasta (1873–1896) ja hän sai lempinimen ”Savupiippuparoni”.

Vuonna 1891 Kirdorf oli mukana perustamassa Alldeutscher Verbandia. Hän liittyi myös Freie Ukraine -järjestöön ja Flottenvereiniin, jonka tavoitteena oli laajentaa keisarillista laivastoa.

Kirdorf oli tunnettu taantumuksellisista, autoritaarisista ja demokratian vastaisista mielipiteistään. Hän vastusti Weimarin tasavaltaa, työväenliikettä ja ammattiliittoja, ja hän uskoi, että valtion ja yrittäjien tuli yhdessä ylläpitää sosiaalista järjestystä. Hän tuki aktiivisesti Adolf Hitlerin valtaannousua.

Kirdorf liittyi natsipuolueeseen vuonna 1927, mutta erosi siitä seuraavana vuonna, koska ei hyväksynyt Gregor Strasserin näkemyksiä. Strasserin murhan jälkeen Kirdorf palasi takaisin puolueeseen. Hän tuki natseja, jotta työläiset irtautuisivat vasemmistosta, mutta puolue ei saanut vapaissa vaaleissa käännytettyä SPD:n ja kommunistien kannattajia tuekseen merkittävässä määrin.

Vuonna 1927 Kirdorf kannusti Hitleriä kirjoittamaan Saksan johtaville teollisuusmiehille Der Weg zum Wiederaufstieg -nimisen salaisen pamfletin. Siinä Hitler esitteli natsien talouspoliittisia oppeja oikeistoa miellyttävällä tavalla ja kertoi puolueen ”anti-kapitalististen” iskulauseiden olevan vain äänestäjien houkutteluun tarvittavaa hämäystä, jossa ei siirrytä sanoista tekoihin missään vaiheessa.[1] Lokakuussa 1927 Kirdorfin talossa kokoontui 14 teollisuustyönantajaa luennoimaan Hitleristä.

Joseph Goebbelsin päiväkirjoissa olevan maininnan mukaan Hitler oli 20-luvulla aikonut ampua itsensä velkojen takia, mutta Kirdorf esti tämän antamalla hänelle 100 000 markkaa. 10. huhtikuuta 1937 Hitler luovutti henkilökohtaisesti Kirdorfille Kotkan ritarikunnan ansioristin, Kolmannen valtakunnan korkeimman tunnustuksen. Seuraavana vuonna kuoltuaan Kirdorfille järjestettiin valtiolliset hautajaiset.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henry Ashby Turner: Hitler's Secret Pamphlet for Industrialists, The Journal of Modern History Vol. 40, No. 3 (syyskuu 1968), s.348–374