Emil Halonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eemil Halonen
Syntynyt 21. toukokuuta 1875
Lapinlahti, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut 5. marraskuuta 1950 (75 vuotta)
Lapinlahti, Suomi
Kansallisuus suomalainen
Ala kuvanveisto
Taidesuuntaus realismi

Eemil Halonen (21. toukokuuta 1875 Lapinlahti5. marraskuuta 1950) oli suomalainen realistinen kuvanveistäjä. Minna Canthin patsas Kuopiossa on Halosen teos. Hän veisti paljon muotokuvia ja hautamuistomerkkejä, kuten Eero Erkolle, Ernst Nevanlinnalle ja Sulevi Manniselle pystytetyt ja Peuran sukuhauta-alueen muistomerkin.[1]

Halonen aloitti puuseppänä. Hän sai taidekoulutusta Emil Wikströmin johdolla 1895–1897 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1896–1898. Halosen alkuvaiheen veistokset on veistetty puusta, mutta Lallukan liiketaloon Viipuriin tekemiensä veistosten myötä hän siirtyi graniittiin. Hän perusti Suomen ensimmäisen taidevalimon kotipitäjäänsä Lapinlahdelle, jossa on nykyisin Eemil Halosen nimikkomuseo.[2]

Halosen vanhemmat olivat maanviljelijä Jussi Halonen ja Anna-Liisa o.s. Puurunen. Halosen puoliso oli Alli o.s. Leinonen. Hän ja taidemaalari Pekka Halonen olivat serkuksia.[3][2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuusi koristeveistosta, Lallukan liiketalo, Viipuri 1903–1904
  • Haapatyttö, 1908
  • Äiti ja lapset, graniitti, Suomi-Salaman talo Helsinki 1911
  • Ernst Nevanlinnan hautamuistomerkki (Semper Excelsior) Hietaniemen hautausmaa, Helsingin, 1934 (kopiot Turun hautausmaalla ja Lapinlahden vanhalla hautausmaalla)
  • Minna Canthin patsas, Kuopio 1937
  • Muuruveden, Iisalmen, Kuopion ja Hiitolan sankaripatsaat

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.