Emanuele Filiberto (Aostan herttua)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emanuele Filiberto, Aostan toinen herttua.

Emanuele Filiberto, Aostan toinen herttua (13. tammikuuta 1869 Genova4. heinäkuuta 1931 Torino) oli Savoijin kuningashuoneen jäsen ja italialainen marsalkka. Hän oli Italian armeijan keskeisimpiä komentajia ensimmäisen maailmansodan aikana.

Emanuele Filiberto oli Espanjan kuningas Amadeus I:n vanhin poika ja Italian kuningas Viktor Emanuel III:n serkku.[1] Hän kouluttautui alkujaan tykistöupseeriksi. Maailmansodan puhjetessa vuonna 1914 hän toimi tykistön tarkastajana ja oli sotilasarvoltaan kenraaliluutnantti. Italian liittyessä sotaan toukokuussa 1915 hän oli 10:nnen armeijakunnan komentaja, mutta siirtyi samantien kolmannen armeijan johtoon.[2] Emanuele Filiberto kuului maailmansodan aikana Italian armeijan osaavimpiin komentajiin. Hänen kolmas armeijansa onnistui valtaamaan Gorizian kuudennessa Isonzon taistelussa elokuussa 1916 ja luomaan siten italialaisille sillanpääaseman Isonzo-joen vastarannalle. Tämä oli ainoa Italian saavuttama merkittävä voitto Isonzon taisteluissa. Italialaisten linjojen hajottua Caporetton taistelussa lokakuussa 1917 Emanuele Filiberto pelasti kolmannen armeijan perääntymällä hallitusti Tagliamenton taakse.[1]

Emanuele Filiberto ylennettiin sodan aikana kenraaliksi. Sodan jälkeen hän sai Italian armeijan ylimmän kenraalinarvon (generale d’esercito) ja hänet nimitettiin ylimmän sotaneuvoston jäseneksi sekä ensimmäisen armeijan komentajaksi.[2] Fasistihallinto antoi hänelle 1926 marsalkan arvon. Emanuele Filiberton kuoltua vuonna 1931 Aostan herttuan arvon peri hänen poikansa Amadeus, josta myöhemmin tuli Etiopian varakuningas.[1] Nuoremmasta pojasta tehtiin toisen maailmansodan aikana Kroatian nukkehallitsija nimellä Tomislav II.

Emanuele Filiberton puoliso oli vuodesta 1895 Orléansin ”prinsessa” Hélène, Pariisin kreivin tytär.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Duke of Aosta (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 14.12.2013.
  2. a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 238 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.12.2013.
  3. Nordisk familjebok (1904), s. 1193 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]