Tarponikalat
| Tarponikalat | |
|---|---|
 Pikkutarponi (Megalops cyprinoides) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Ylälahko: | Elopomorpha |
| Lahko: |
Tarponikalat Elopiformes Gosline, 1960[1] |
| Heimot | |
|
|
| Katso myös | |
Tarponikalat (Elopiformes) on viuhkaeväisten luokkaan kuuluva kalalahko, johon kuuluu kaksi heimoa: hopeakalat (Elopidae) ja tarponit (Megalopidae)[2][3] Vaikka hopeakaloja kutsutaan englanniksi ja saksaksi ”naiskaloiksi” (engl. ladyfish, saks. Frauenfisch), niitä ei pidä sekoittaa suomeksi naiskaloiksi nimettyyn sukulaislahkoonsa Albuliformes. Tarponikalojen lahkoon kuuluu yhteensä yhdeksän nykyisin elävää lajia.[4]
Tarponikalojen läheisimpiä sukulaisia ovat Albuliformes-lahkon naiskalat ja trissat. Tarponikalojen kuono on kuitenkin naiskaloista poiketen selvästi ylöspäin työntyvä. Naiskalojen tapaan tarponikalat kykenevät hengittämään ilmaa uimarakkoonsa, minkä ansiosta ne voivat tulla toimeen vähähappisissakin vesissä. Sekä tarponi- että naiskalat kuuluvat samaan ylälahkoon Elopomorpha, johon kuuluvat myös ankeriaskalat. Tarponikalat edustavat koko ylälahkon lajien kantamuotoja.[3] Kaikkien tämän ryhmän kalalajien elämänkiertoon kuuluu nauhamainen leptocephalus-toukka, joka ei lainkaan muistuta aikuista kalaa.[5]
Lahkon suurikokoisin ja tunnetuin laji on Atlantin valtameren rannikkoalueilla elävä tarponi (Megalops atlanticus), joka voi kasvaa jopa 2,5 metrin mittaiseksi ja painaa 160 kiloa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Joseph S. Nelson & Hans-Peter Schultze & Mark V. H. Wilson: Origin and Phylogenetic Interrelationships of Teleosts, s. 131. Verlag Dr. Friedrich Pfeil, 2010. ISBN 978-3899371079. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.12.2010). (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Order Summary for Elopiformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b Nelson, Joseph S.: Fishes of the World. 4th edition.. Wiley, 2006. ISBN 0-471-25031-7.
- ↑ http://www.fishbase.org/Summary/OrdersSummary.php?order=ElopiformesOrder Summary for Elopiformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ McCosker, John F. (1998): '' S. 85–86. Teoksessa: Paxton, J.R. & Eschmeyer, W.N.: Encyclopedia of Fishes. San Diego: Academic Press, 1998. ISBN 0-12-547665-5.
|