Elohopeatiosyanaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elohopeatiosyanaatti

Mercury thiocyanate.png

Tunnisteet
CAS-numero 592-85-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava Hg(SCN)2
Moolimassa 316,77
Ulkomuoto Valkoinen tai kellertävä aine[1]
Sulamispiste 165°C (hajoaa)[2]
Tiheys 3,71 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 690 mg/l[3]

Elohopeatiosyanaatti (Hg(SCN)2) on elohopea- ja tiosyanaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa analyyttisessä kemiassa.

Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elohopeatiosyanaatti on huoneenlämpötilassa monokliinisiä valkoisia kiteitä. Se liukenee hyvin heikosti kylmään veteen, mutta paremmin kuumaan veteen, tiosyanaatti- tai syanidiliuoksiin, tai ammoniakkiin. Kuumennettaessa se hajoaa lämpötilavälillä 110–165°C.[1][2]

Ensimmäisen kerran elohopeatiosyanaattia valmisti Jöns Jacob Berzelius vuonna 1821 elohopea(II)oksidin ja tiosyaanihapon välisellä reaktiolla. Nykyään yhdistettä valmistetaan useimmiten saostamalla elohopea(II)nitraatin tai elohopea(II)kloridin liuoksista kaliumtiosyanaatin avulla.[1][2][4]

2 HSCN + HgO → Hg(SCN)2 + H2O
Hg(NO3)2 + 2 KSCN → Hg(SCN)2 + 2KNO3

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammoniumtiosyanaattia on käytetty valokuvauksessa negatiivien valmistuksessa. Sitä voidaan käyttää analytiikassa kloridi-ionipitoisuuden määrittämiseen. Kloridi-ionit aiheuttavat elohopeatiosyanaatin dissosioitumisen liuokseen, jolloin tiosyanaatti-ionit muodostavat Fe3+ ionien kanssa tummanpunaisen kompleksin, jonka pitoisuus voidaan määrittää spektrofotometrillä ja josta voidaan laskea kloridi-ionipitoisuus.[1][2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 396. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d e Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.10.2012
  3. Physical properties: Mercuric thiocyanate NLM Viitattu 11.10.2012
  4. Tenney L. Davis: Pyrotechnic snakes. Journal of Chemical Education, 1940, 6. vsk, nro 17. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  5. Thomas R. Crompton: Determination of Anions, s. 60-62. Springer, 1999. ISBN 978-3-540-60162-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.10.2012). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.