Elisabet – Kultainen aikakausi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elisabet - Kultainen aikakausi
Elizabeth: The Golden Age
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Shekhar Kapur
Käsikirjoittaja William Nicholson
Tuottaja Michael Birnbaum, et. al
Säveltäjä A. R. Rahman
Kuvaaja Remi Adefarasin
Leikkaaja Jill Bilcock
Pääosat Cate Blanchett
Clive Owen
Geoffrey Rush
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Universal Studios,
StudioCanal,
Working Title Films
Ensi-ilta 12. lokakuuta 2007
Kesto 123
Alkuperäiskieli englanti
Edeltäjä Elisabet
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Elisabet – Kultainen aikakausi on Shekhar Kapurin ohjaama elokuva Englannin kuningattaren Elisabet I elämästä valta-ajan alkupuolelta eteenpäin. Se on jatko-osa Elisabetin varhaisemmista vaiheista kertoneelle elokuvalle Elisabet. Pääosaa esittää edelleen Cate Blanchett.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

On vuosi 1585. Euroopan mahtavinta valtiota, roomalaiskatolista Espanjaa, hallitsee kuningas Filip II (Jordi Molla). Koska Filip pitää protestanttista Englantia uhkana ja koska englantilaiset laivat ovat ryhtyneet rosvoamaan espanjalaisia aluksia, Filip tahtoo ryhtyä sotaan maata vastaan. Hän suunnittelee valtaavansa Englannin ja tekevänsä tyttärestään Isabellasta (Aimee King) Englannin kuningattaren Elisabetin (Cate Blanchett) tilalle.

Englannissa Elisabetin neuvonantaja sir Francis Walshingham (Geoffrey Rush) painostaa kuningatarta, sillä tämä ikääntyy kaiken aikaa ja on yhä lapseton. Ilman uutta perillistä Skotlannin Maria Stuartista (Samantha Morton) tulee Englannin seuraava hallitsija. Kuningattarelle esitellään soveliaiden kosijoiden muotokuvia, mutta Elisabet kieltäytyy menemästä naimisiin, vaikka esimerkiksi Itävallan arkkiherttua Kaarle (Christian Brassington) on korviaan myöten ihastunut häneen.

Walter Raleigh (Clive Owen) esittäytyy Elisabetin hoville palattuaan Uudesta maailmasta. Hän tarjoaa kuningattarelle perunoita, tupakkaa, kaksi alkuperäisamerikkalaista sekä kultaa, joka on peräisin espanjalaisaluksista, joiden hän väittää olleen kykenemättömiä ”jatkamaan matkaansa”. Espanjan suurlähettiläs (William Houston) esittää vastalauseensa. Elisabet määrää, että alkuperäisamerikkalaisista huolehditaan hyvin, ja kieltäytyy ottamasta kultaa vastaan.

Raleigh vetää Elisabetia puoleensa, sillä miehen kertomukset löytöretkistä lumoavat hänet. Hän pyytääkin suosikkihovineitoaan Elizabeth Thockmortonia (Abby Cornish) (lempinimeltään Bess) tarkkailemaan Raleighia. Myös Bess pitää Raleigia puoleensavetävänä ja ryhtyy tämän kanssa salasuhteeseen. Sillä välin Elisabet etsii neuvoa astrologiltaan, tri John Deeltä (David Threlfall), joka ennustaa kahden valtakunnan joutuvan sotaan. Dee ei voi kuitenkaan kertoa, kumpi valtakunnista selviää sodasta voittajana, jättäen Elisabetin pohtimaan Englannin ja oman valtansa kohtaloa.

Lontoolaiset jesuiitat juonittelevat yhdessä Filipin kanssa murhatakseen Elisabetin ja asettamalla tämän tilalle Maria Stuartin. Filip kutsuu juonta ”englantilaiseksi hankkeeksi”, mutta historiallisesti juoni tunnetaan nimellä Babington-salaliitto. Walsingham saa kuitenkin tietää juonesta. Vangittu Maria lähettelee salaisia kirjeitä jesuiitoille, jotka määräävät Anthony Babingtonin (Eddie Redmayne) murhaamaan Elisabetin.

Walsingham varoittelee Elisabetia Espanjan kasvavasta voimasta ja katolisten juonista. Toisin kuin edeltäjänsä ja sisarpuolensa Englannin Maria I, Elisabet kieltäytyy pakottamasta kansaansa (joista puolet on katolilaisia) kääntymään protestanttisuuteen. Siitä huolimatta Elisabetin murhaa juonittelevat teloitetaan, mukaan lukien Bessin serkku (Steven Robertson), jota Bess ei onnistu suojelemaan. Saadessaan kuulla, että Walsingham on kiduttanut hänen serkkuaan ja tappanut tämän, Bess kääntyy Raleighin puoleen saadakseen lohtua. Bessin ja Raleighin salainen suhde aiheuttaa heidän välilleen kuitenkin myös jännitteitä, sillä Bess tahtoisi pitää Raleighin Englannissa, mutta Raleigh itse tahtoo palata takaisin Uuteen maailmaan.

Walsinghamin papistiveli (Adam Godley) tietää Elisabetia vastaan käydyistä juonista. Paljastuu, että Walsingham on ollut täysin tietoinen juonista saatuaan Maria Stuartin salaiset kirjeet käsiinsä. Hän heittää veljensä vankilaan ja paljastaa juonet Elisabetille, joka kohtaa vihaisena Espanjan diplomaatit. Espanjan suurlähettiläs teeskentelee viatonta, syyttää Elisabetia espanjalaisalusten kullan viemisestä ja vihjailee kuningattaren olevan seksuaalisessa suhteessa Raleighin kanssa. Kuningattaren miessaattajien ja espanjalaisten joukon välille syntyy miltei miekkataistelu. Elisabet heittää espanjalaiset ulos hovistaan. Sillä välin Filip kaataa Espanjan metsät rakentaakseen Voittamattoman armadan Englantia valloittamiseksi.

Maria kirjoittaa kirjeitä antaen hyväksyntänsä Elisabetin salamurhalle. Babington syöksyy katedraaliin Elisabetin ollessa siellä rukoilemassa ja osoittaa tätä aseellaan. Elisabet levittää käsivartensa ilmeisen pelottomana. Babington painaa liipasinta, ja ase laukeaa. Ensin Walshingham ei käsitä, miksi ase ei aiheuttanut Elisabetille vammoja, mutta myöhemmin petturi paljastaa kidutettuna, ettei aseessa ollut luotia.

Elisabet saa tietää Marian olleen osallisena murhajuonessa, ja Walsingham vaatii, että Maria teloitetaan peloitteeksi muille salaliittolaisille. Elisabet on vastahakoinen, mutta suostuu siitä huolimatta. Maria tuomitaan kuolemaan maanpetoksesta. Verenpunaisessa asussa (punainen on katolisten liturginen väri marttyyreille) teloituspölkylle laskeutuvan Marian kaula katkaistaan. Walsingham käsittää, että Marian teloitus itse asiassa kuului jesuiittojen juoneen; Filip ei koskaan aikonut tehdä Mariasta kuningatarta. Koska paavi ja muut katoliset johtajat kuitenkin pitävät Mariaa Englannin oikeana kuningattarena, Filip saa Marian kuolemasta tekosyyn ja paavin suostumuksen lähteä sotaan Englantia vastaan.

Englannissa Raleigh pyytää saada lähteä takaisin Uuteen maailmaan, mutta Elisabet kieltäytyy päästämästä häntä. Sen sijaan Elisabet antaa Raleighille aatelisarvon ja tekee tästä Kuninkaallisten vartijoiden kapteenin. Bess saa tietää odottavansa Raleighin lasta ja rukoilee Raleighia lähtemään pois maasta. Raleigh päättää kuitenkin jäädä ja naida Bessin salassa. Heidän yöllisten vihkiäistensä aikana Elisabet herää linnassaan nähdessään oudon unen. Muutaman viikon kuluttua Elisabet hakee Bessin puheilleen. Bess tunnustaa odottavansa Raleighin lasta ja olevansa naimisissa Raleighin kanssa. Raivostunut Elisabet sättii Bessiä ja muistuttaa tätä siitä, ettei tämä saa mennä naimisiin ilman hänen suostumustaan. Kuningatar tuntee itsensä petetyksi ja karkottaa Bessin hovista sekä vangitsee Raleighin hovineitonsa viettelemisestä.

Walsingham järjestää 11 vuotta nuoremman veljensä Williamin vapaaksi ja vietäväksi maanpakoon Ranskaan sillä ehdolla, että tämä ei enää ikinä yritä palata takaisin Englantiin.

Espanjan armada alkaa lähestyä Englannin kanaalia. Elisabet antaa anteeksi Bessille ja vapauttaa Raleighin, jotta tämä voisi liittyä sir Francis Draken mukaan taisteluun. Elisabet pitää puheen sotilasjoukoilleen Tilburyssa istuessaan sotahevosen selässä täydessä haarniskassa. Espanjan alukset ja armeija ovat paljon suurempilukuiset kuin Englannin, mutta taistelun viime hetkillä puhkeaa raju myrsky, joka puhaltaa espanjalaisalukset kohti rantaa rikkoen heidän muodostelmansa sekä vaarantaen heidän aluksensa. Espanjalaiset pudottavat ankkurin, minkä ansiosta englantilaiset voivat lähettää alusten joukkoon palavia laivoja. Rannikolla sijaitsevassa päämajassaan Elisabet kävelee rannan kielekkeille ja katselee liekehtivää espanjalaisarmadaa. Filipin suunnitelmat ovat tuhoutuneet.

Elisabet vierailee Walsinghamin kuolinvuoteella pyytäen vanhaa ystäväänsä viimein lepäämään. Sitten hän käy tapaamassa Raleighia ja Bessiä ja siunaa heidän lapsensa. Elisabet vaikuttaa selviytyneensä viimein voittajana henkilökohtaisesta koettelemuksestaan omaksuen jälleen roolinsa Neitsytkuningattarena sekä Englannin kansan äitinä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Cate Blanchett  … Kuningatar Elisabet I  
 Clive Owen  … Sir Walter Raleigh  
 Geoffrey Rush  … Sir Francis Walsingham  
 Abbie Cornish   …  Elizabeth Raleigh eli Elizabeth Throckmorton  
 Jordi Molla   …  Filip II  
 Coral Beed   …  Hovinainen  
 Christian Brassington   …  Arkkiherttua Charles  
 Robert Cambrinus   …  Itävallan lähettiläs  
 Jazz Dhiman   …  Espanjalainen aatelinen  
 Tom Hollander   …  Sir Amyas Paulet  
 David Legeno   …  Pyöveli  
 Samantha Morton   …  Maria Stuart  
 Luke Mowatt   …  Whitehallin vartija  
 Eddie Redmayne   …  Sir Anthony Babington  
 Vidal Sancho   …  Espanjalainen ministeri  
 Brice Stratford   …  Kuningattaren vartion päämies  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultainen aikakausi sai yleisesti edeltäjäänsä vaatimattomamman vastaanoton. Elokuvan ulkoiset puitteet olivat edeltääjäänsä suurellisemmat mutta se ei yltänyt draaman osalta samaan intensiteettiin kuin edeltäjänsä.

Alexandra Byrne sai elokuvasta puvustuksen Oscar-palkinnon ja Blanchett oli toisen kerran ehdokkaana naispääosan Oscar-palkinnon saajaksi saman henkilön esittämisestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]