Elin Holmberg
Elin Holmberg (1861 – 17. lokakuuta 1925[1]) oli helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja naisasianainen.
Elin Constance (o.s. Lindfors) toimi Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuodet 1919–1921.[2] Leskirouva Elin Holmberg valittiin valtuustoon ensimmäisissä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvissa kunnallisissa vaaleissa Helsingissä 27.–28. joulukuuta 1918, jolloin naisilla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus asettua ehdokkaaksi.[3] Hänet valittiin ruotsalaisen ryhmän eli käytännössä Ruotsalaisen kansanpuolueen listalta Helsingin kaupunginvaltuustoon.[4]
Holmberg keskittyi kunnallisessa toiminnassaan ennen kaikkea hätäaputöihin. Tammikuussa 1916 toimintansa aloittanut Helsingin kaupungin hätäapukomitea pyrki järjestämään töitä työttömille, sekä miehille että naisille. Töitä järjestettiin esimerkiksi Kaupunkilähetyksen, Helsingin työväenjärjestöjen työttömyyskomitean ja niin sanotun Naisjärjestöjen hätäapukomitean kautta, joille kaupunki myönsi rahoitusta hätäaputöiden järjestämiseksi työttömille. Naisjärjestöjen hätäapukomitean taas kuului Ruotsalaisen naisliiton Helsingin osastot, Martta-yhdistyksen Helsingin osasto, Suomen Naisyhdistys, Nuorsuomalainen naisklubi, Suomalaisen naisliiton Helsingin osasto, Helsingin suomalaisen seuran naisjärjestö ja Naisasialiitto Unioni. Elin Holmberg toimi vuonna 1916 Naisjärjestöjen hätäapukomitean puheenjohtajana.[5] Vuonna 1918 Holmberg nimitettiin Helsingin kaupungin hätäapukomitean jäseneksi.[6] Holmberg toimi hätäapukomitean jäsenenä myös vuosina 1919–1922.[7] Hän kuului myös valtuuston edustajana Tyttöjen ammattikoulun johtokuntaan vuonna 1920.[8]
Elin Holmberg toimi myös kaksi vuosikymmentä Suomen Naisyhdistyksen hallituksessa, ja osallistui yhdistyksen edustajana lukuisiin pohjoismaisiin ja kansainvälisiin naiskonferensseihin. Hän kuului myös muihin yhdistyksiin kuten Sotilaskotiyhdistykseen (Soldathemmet) ja Suomen Käsityön Ystäviin. Hufvudstadsbladetin mukaan Elin Holmbergin koti toimi Helsingissä sisällissodan aikaan valkoisten toiminnan keskuksena, ja hän osoitti tällä toiminnallaan ”suurta henkilökohtaista rohkeutta”. Holmbergin kotiin tehtiin lehden mukaan kolme kotitarkastusta, ja eräällä kerralla punaiset tähtäsivät häntä aseella otsaan. Hän oli myös jonkin aikaa vangittuna punaisen palvelijan ilmiannon johdosta.[1]
Holmberg oli naimisissa Helsingin kaupunginkamreeri Robert Theodor Holmbergin (5. marraskuuta 1853, Saltvik–14. huhtikuuta 1906) kanssa.[9] Hänen sisarensa oli naisyhdistyksissä aktiivisesti toiminut vapaaherratar Hilma Gripenberg.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hufvudstadsbladet 20.10.1925: Elin Holmberg död. Hufvudstadsbladet, 20.10.1925. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Rosén, Ragnar, Eirik Hornborg, Eino Jutikkala, Heikki Waris (toim.): ”Helsingin kaupungin johtavat luottamusmiehet ja virkamiehet 1918-1945”, Helsingin kaupungin historia, V osa, Ensimmäinen nide, s. 491. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Kirjapaino Oy, 1962.
- ↑ Helsingin kaupungin Kunnalliskertomus 1919 (pdf) (s. 1) hel.fi. Viitattu 8.5.2018.
- ↑ 1918-11-14 Hufvudstadsbladet no 230, s. 7 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 8.5.2018.
- ↑ Helsingin kaupungin Kunnalliskertomus 1916 (pdf) (s. 314-315) hel.fi. Viitattu 8.5.2018.
- ↑ Helsingin kaupungin Kunnalliskertomus 1918 (pdf) (s. 367) hel.fi.
- ↑ Helsingin Kaupungin Kunnalliskertomus 1919 (pdf) (s. 206, 321) hel.fi.
- ↑ Helsingin kaupungin Kunnalliskertomus 1919 (pdf) (s. 205) hel.fi. Viitattu 8.5.2018.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Holmberg, Robert Theodor. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.