Elektronitykki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Katodisädeputken elektronitykki.
Television kuvaputki (kuvapuoli alaspäin), jonka päässä on elektronitykki.
Ylemmässä kuvassa olevan kuvaputken elektronitykki lähikuvassa.

Elektronitykki on elektroniputken osa, jossa tyhjiössä olevasta metallisesta elektrodista, katodista, irrotetaan elektroneja ja ne kiihdytetään sähkökentän avulla suureen nopeuteen. Elektronitykkiä käytetään katodisädeputkissa esimerkiksi kuvaputkissa (ks. kuva), klystronissa, kulkuaaltoputkessa, elektronimikroskoopissa ja hiukkaskiihdyttimissä. Usein katodisädeputkella tarkoitetaan nimenomaan kuvaputkea lähes synonyyminä engl. CRT (Cathode Ray Tube).

Rakenne ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elektronien irtoamista metallipinnasta, esimerkiksi volframista, voidaan helpottaa kuumentamalla metalli korkeaan lämpötilaan. Kun tyhjiössä korkeassa lämpötilassa olevan metallisen elektrodin, katodin, ja positiivisen elektrodin, anodin, väliin kytketään useiden kilovolttien jännite, hehkuvasta elektrodista irtoaa elektroneja, jotka kiihtyvät sähkökentässä ja suuntaavat suurella nopeudella anodia kohti.[1]

Katodisädeputken elektronitykissä/tykeissä on tyypillisesti katodi, jota ympäröi sylinterimäinen hila "Wehneltsylinteri". Sen positiivisessa sähkökentässä ja g2 vielä positiivisemman jännitteen ansiosta elektronit muovautuvat suihkuksi, jonka terävyyttä säädellään hilojen g2 ja g3 muodostavalla elektroneja taittavalla sähköisellä linssillä. Terävää suihkua pidetään koossa lieriömäisellä magneetilla, tai kuvaputkessa poikkeutetaan pysty -ja vaakasuunnassa joko sähköisesti tai magneettikentällä, jonka jälkeen elektronisäde osuu kuvapinnalle laittaen kuvapinnan pisteen loistamaan valoa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.