Elektrodipotentiaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elektrodipotentiaali on IUPACin määritelmän mukaisesti sähköisen kennon elektrodien välille syntyvä sähkömotorinen voima, kun vasempana elektrodina on standardivetyelektrodi, ja oikealla elektrodi, jonka elektrodipotentiaalia mitataan.[1] Elektrodipotentiaalin tunnus on E ja yksikkönä käytetään volttia.

Elektrodipotentiaalin mittaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elektrodipotentiaalin mittaamiseen käytettävä laitteisto. 1=työelektrodi, 2=vastaelektrodi ja 3=vertailuelektrodi

Yksittäisten elektrodien potentiaalia ei voi suoraan mitata, vaan arvo on aina verrattu standardivetyelektrodiin, jonka elektrodipotentiaaliksi on sovittu 0 V. Elektrodipotentiaalia mitattaessa tutkittavaan liuokseen asetetaan kolme elektrodia: työelektrodi, apu- eli vastaelektrodi ja vertailuelektrodi. Työelektrodilla tapahtuu se kemiallinen reaktio, jonka elektrodipotentiaalia halutaan mitata ja työelektrodin ja vertailuelektrodin välistä jännite-eroa mitataan. Virta ei saa kulkea vertailuelektrodin lävitse ja tämän vuoksi tarvitaan vastaelektrodi.[2][3]

Kennossa vertailuelektrodina olevalla standardivetyelektrodilla voi tapahtua vety-ionien pelkistymistä vetykaasuksi tai vedyn hapettumista vety-ioneiksi. Tällöin työelektrodilla tapahtuu vastaavasti hapettuminen tai pelkistyminen. Jos työelektrodilla tapahtuu hapettuminen, on elektrodipotentiaali positiivinen ja vastaa elektrodin ja vertailuelektrodin välistä sähkömotorista voimaa. Tätä kutsutaan elektrodin hapetuspotentiaaliksi. Vastaavasti elektrodin pelkistyspotentiaali on negatiivinen ja vastaa vertailuelektrodin ja työelektrodin välistä sähkömotorista voimaa.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Electrode potential, E IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  2. a b Bassam Z. Shakhashiri: Chemical Demonstrations, s. 93. Univ of Wisconsin Press, 1989. ISBN 0-299-11950-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.03.2011). (englanniksi)
  3. a b Fritz Scholz: Electroanalytical Methods: Guide to Experiments and Applications, s. 12. Springer, 2010. ISBN 978-3-642-02914-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.03.2011). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.