Eldankajärven jää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eldankajärven jää on Erkki Tiesmaan syksyllä 1941 sanoittamaksi merkitty suomalainen sota-ajan laulu, jonka alkuperäinen sävel on Alfred Markushin unkarilainen foxtrot "Ali Baba".[1]

Sanoitus syntyi syyskuussa Jalkaväkirykmentti 32:n komentopaikalla Uhtuan länsipuolella. Sanoittamiseen ovat olleet vaikuttamassa ainakin majuri Simo Mäkinen (II/JR 32:n komentaja), rykmentin valistusupseeri Erkki Tiesmaa, Erkki Laurila ja Jouko Pesola, mutta sanoituksen osille on voitu osoittaa myös aikaisempia muunnelmia ja esikuvia.[2]

Kappaletta ei alun perin arvostettu, koska se kertoi viinasta ja hevosten muonitustilanteen heikkouksista. Se nousi kuitenkin sota-aikana hitiksi.[3][4] Laulun sanoissa esiintyy rykmentin rintamaosan paikannimiä ja joukko-osastojen nimiä tai niiden väännöksiä. Eldankajärven nimi on uhtualaisen Joutankijärven venäjäksi translitteroidusta muodosta tehty suomalainen luenta.[5]

Kappaleen ovat levyttäneet muun muassa A. Aimo (vuonna 1942), Korsukuoro, Georg Malmsten (vuonna 1942), Pauli Räsänen ja Solistiyhtye Suomi ja se on taltioitu myöhemmin muun muassa Artie Musicin vuonna 2002 julkaisemalle sota-ajan propagandalauluista kootulle kokoelma-albumille Molotohvin koktaili.[6]

Laulun sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi "Eldankajärvi" viittaa Joutankijärviin, jotka ovat kaksi pientä järveä Venäjän Karjalan tasavallassa.[7] Eldanka-nimi on muodostunut alkuperäisen nimen venäjäksi translitteroidun muodon suomalaisena luentana. Fossi tarkoittaa majuri Alfons Järven etunimeä, joka johti osasto Fossia. Sassi on väännös sairasautoasemaa tarkoittavasta lyhenteestä S.Auto.As.. Puomit ja passit viittaavat sotilaspoliisin vartioon, jossa tarkastettiin lomalle lähtevien sotilaiden lomapassit. Fritzit ja Maxit ovat saksalaisia aseveljiä. Petro(pa)maxi on voimavalolyhty, jota käytettiin korsuissa valaistuksena. Petromax on saksalainen valmistaja, mutta petromaksiksi saatettiin kutsua myös muiden valmistajien vastaavanlaisia lamppuja. Juno oli saksalainen tupakkamerkki ja korohoro on armeijaslangia ja tarkoittaa kranaatinheitintä.[8]

»

Läskiä, lotinaa
ja peuranpa pyllyä ihanaa
on römpsässä käristetty, kiristetty
vattahan varistettu juu.
Ei hevosilla heiniä,
vaan syövät ne tallista seiniä,
on toisilla suolissa santaa
eikä tule lantaa juu.

»

Römpsä tarkoittaa metallista ruoka-astiaa, jossa voidaan valmistaa ruokaa avotulella. Hevosten heinän puutetta käsittelevä kohta on ollut laulun kiistanalaisin, sillä sitä pidettiin taistelumoraalia rapauttavana. Laulussa ikävöidään eukkoa ja syödään vitamiinipilleriä. "Yleensä pilleri sekoitetaan siihen, että sillä olisi yritetty hillitä sukupuolisia haluja. Vitamiineilla koetettiin torjua keripukkia, joten pillerin vaikutus oli päinvastainen", sotahistorioitsija, everstiluutnantti Ilmari Hakala kertoo.[8]

Kiskis-kukkulat viittaavat läheisiin Kiskisjärviin. Järvet olivat alun perin Kiiskijärviä, mutta suomalaisiin karttoihin ne merkittiin erheellisesti Kis-Kis-järviksi. Munat ja Makkarat ovat tukikohtien nimiä. Suomalaiset valtasivat aluksi molemmat kukkulat, mutta joutuivat venäläisten vastahyökkäyksen jälkeen luopumaan Munasta. Sana Röhö tarkoittaa Röhöjärveä, joka on saanut nimensä veden äärellä kasvavan harvinaisen kasvin ruotsinröhön [9] mukaan. Bieloje (valkia), Tshirni (pahka) ja Tshorneje (musta) ovat pienten järvien (ozero) nimiä. Tiltun tie viittaa Neuvostoliiton radiopropagandan kahteen kuuluttajaan, joita suomalaiset sotilaat kutsuivat Tiltuiksi.[8] Muonituslotta Elsa Vanhala (o. s. Lampi, 1918–2016[10]) palveli jatkosodassa Uhtualla samassa yksikössä kuin kappaleen sanoittanut Erkki Tiesmaa. Hän oli laulun "lotta Lunkreeni", Tiesmaa muutti lotan sukunimen, koska Lampi ei sopinut riimeihin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leskinen Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 604–616. Vienan sotalaulut. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.
  • Lindfors, Jukka: ”Eldankajärven” lotta Lunkreeni Elävä arkisto[vanhentunut linkki]
  • Vuoristo, Aapeli 1980. Eldankajärven jää -laulun synty, menestys ja merkitys. Kansa taisteli.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korsukuoro: Eldankajärven jää =: Ali-Baba. Musiikkimuistoja sotavuosilta. -1 CD-äänilevy, 1990. Artikkelin verkkoversio.
  2. Juutilainen, Antti 2005. Vienan sotalaulut, teoksessa: Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 604-616
  3. a b Jukka Lindfors: ”Eldankajärven” lotta Lunkreeni Yle Elävä arkisto. Viitattu 6. joulukuuta 2007.
  4. –: Kysy kirjastonhoitajalta 3.8.2007. Kirjastot.fi-tietokanta. Viitattu 6. joulukuuta 2007.
  5. Jaakko Anhava Juutilaisen 2005, 609 mukaan
  6. Niiniluoto, Maarit: Sota-ajan levyt, jotka unohtuivat uudelleenjulkaisuista 23.10.2002. Artie Music Oy. Viitattu 4.3.2009.
  7. Räisänen, Alpo: Nimet mieltä kiehtovat. Etymologista nimistöntutkimusta, s. 150-151. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2003. ISBN 951-746-518-1.
  8. a b c Jyrki Iivonen: Läskiä, lotinaa. (Sunnuntai-osio) Helsingin Sanomat, 11.11.2001.
  9. Matti Parjanen: Marskin ritari Paavo Koli, Itseään käskenyt mies, s. 82. Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44-7702-7. Teoksen verkkoversio.
  10. Räty, Nina: Eldankajärven "lotta Lunkreeni" kuoli 97-vuotiaana Lahdessa Ess.fi. 29.1.2016. Viitattu 15.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]