Elaine Paige

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elaine Paige
Elaine Paige
Elaine Paige
Henkilötiedot
Syntynyt5. maaliskuuta 1948 (ikä 76)
Barnet, Hertfordshire, Englanti
Kansalaisuus  Britannia
Ammatti laulaja, näyttelijä
Aiheesta muualla
Kotisivu

Elaine Paige (oik. Elaine Bickerstaff s. 5. maaliskuuta 1948 Barnet, Hertfordshire, Englanti) on englantilainen laulaja ja musikaalinäyttelijä.

Paigen uran ensimmäinen rooli oli Anthony Newleyn/Leslie Bricussen musikaalissa The Roar of the Greasepaint—the Smell of the Crowd. West End debyyttinsä hän teki musikaalissa Hair, jota seurasivat merkittävät roolit musikaaleissa Jesus Christ Superstar, Nuts, Grease, ja Billy, joka on musikaalisovitus elokuvasta Billy Liar.

Vuonna 1978 Hal Prince tarjosi tuolloin vielä suhteellisen tuntemattomalle Paigelle pääosaa Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin Evitassa. Eva Perónin roolista tuli merkittävä käänne hänen urallaan ja Paigea pidetään nykyään yhtenä merkittävimmistä musiikkiteatterin näyttelijättäristä. Paige sai roolistaan parhaan näyttelijättären palkinnon (Society of West End Theatre Award) ja Variety Club nimesi hänet vuoden teatteripersoonaksi.

Elaine Paigella on ollut pääosa monissa Lloyd Webberin musikaaleissa: mm. Grizabella (Cats) ja Norma Desmond (Sunset Boulevard). Lloyd Webberin Song and Dance kirjoitettiin Paigea varten, mutta lopulta osan esitti Marti Webb.

Vuonna 1986 Paige esitti Florencen osan musikaalissa Chess, jonka on sanoittanut Tim Rice ja säveltänyt Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Hän oli laulanut osan jo teatteriproduktiota edeltävässä levytyksessä 1984. Tästä roolista Paige sai Laurence Olivier Award -ehdokkuuden parhaasta naispääosasuorituksesta musikaalissa.

Tätä seurasi menestyksekäs uusintaproduktio Cole Porterin musikaalista Anything Goes (1989), Édith Piafin osa Pam Gemsin musikaalissa Piaf (1993), ja toinen menestynyt uusintaesitys Richard Rodgersin ja Oscar Hammerstein II:n The King and I (2000).

Vuonna 2004 Paige lauloi New York City Operassa Mrs. Lovettin osan Stephen Sondheimin Sweeney Toddissa.

Paige on menestynyt myös Brittien singlelistalla. I Know Him So Well (duetto Barbara Dicksonin kanssa musikaalissa Chess) oli listan ensimmäisenä neljä viikkoa ja on Guinnessin ennätysten kirjan mukaan edelleen eniten myyty naisduon esittämä kappale.

Myös kappale "Memory" musikaalista Cats nousi top ten listalle. Lisäksi kahdeksan hänen albumiaan on myynyt kultaa ja neljä moninkertaista platinaa.

1995 Elisabet II myönsi Elaine Paigelle OBE:n arvon saavutuksistaan musiikkiteatterissa.

Viime vuosinaselvennä Paige on esiintynyt enemmän televisiossa, ja syyskuussa 2004 hän aloitti viikoittaisen radio-ohjelman Elaine Paige on Sunday, joka soittaa teatteri- ja elokuvamusiikkia.

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sitting Pretty (1978)
  • Elaine Paige (1981)
  • Stages (1983)
  • Cinema (1984)
  • Love Hurts (1985)
  • Christmas (1986)
  • The Queen Album (1988)
  • Love Can Do That (1991)
  • Romance and the Stage (1993)
  • Piaf (1994)
  • Performance (1996)
  • Essential Musicals (2006)
  • Elaine Paige Live (2009)
  • Elaine Paige and Friends (2010)

Kokoelmalevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Memories: The Best Of Elaine Paige (1987)
  • The Collection (1988)
  • Together: The Best of Elaine Paige and Barbara Dickson (1992)
  • Encore (1995)
  • From A Distance (1997)
  • On Reflection: The Very Best Of Elaine Paige (1998)
  • Elaine Paige: A Collection (2003)
  • Love Songs (2004)
  • Centre Stage: The Very Best Of Elaine Paige (2004)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Elaine Paige