Eläintarhan ajot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eläintarhan ajojen reitti.

Eläintarhan ajot, virallisesti Suomen suurajot, olivat 1930- ja 1940-lukujen kilpa-autoilijan S. P. J. Keinäsen keksimä kilpailu, joka järjestettiin vuosien 19321963 välisenä aikana Helsingin Eläintarhassa.

Eläintarhanajojen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Tukholman Solvallan raviradalla järjestetyistä ajoista 1931 Keinänen keksi Ruotsin laivalla, että Suomelle voisi rakentaa omat Suurajot. Ideasta innostuivat muutkin laivalla matkustaneet, jolloin Keinänen, Karl A. Ebb sekä Johan Ramsay käynnistivät lähes puolen miljoonan markan takauksella ajojen järjestelyt. Helsingin Moottorikerho piti aluksi Keinäsen ideaa taloudellisesti uhkarohkeana, mutta pitkän taivuttelun jälkeen suostui ottamaan ajojen järjestelyvastuun itselleen. Rata saatiin kuntoon nopeasti, jolloin päätettiin, että ajot järjestettäisiin jo seuraavana vuonna.

Ensimmäiset kisat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eltsun ajojen lähtö moottoripyöräluokassa 1930-luvulla

Ensimmäiset Eläintarhan ajot ajettiin vuonna 1932 nimellä Suomen Suurajot. Grand Prix -kilpailu kiinnosti heti alusta alkaen yleisöä ja mediaa. Yleisradio lähetti tapahtumasta aina suoran kisaselostuksen, ja paikalle ensimmäisiä lähtöjä katsomaan kerääntyi seuraamaan kaikkiaan 25 000 maksanutta katsojaa.

Ensimmäisessä lähdössä oli mukana kymmenen autoa, joista kuusi oli suomalaisia ja neljä ruotsalaisia. Suomalaisyleisö sai pettyä, kun kaikkien aikojen ensimmäinen voitto meni Ruotsiin ennakkosuosikkina olleelle Per Viktor Widengrenille, joka kesti paineet ja ajoi Mercedes-Benzillään maaliviivan yli voittajana ennen S. P. J. Keinäsen ajamaa Chrysleria ja Karl A. Ebbin Mercedes-Benziä.

Eläintarhan ajoja ei järjestetty vuonna 1938, koska samalle viikonlopulle osuivat Helsinki-Malmin lentoaseman vihkiäiset.

Moottoripyörien alkustartit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläintarhassa ajettiin moottoripyörillä kisojen ensimmäisestä vuodesta alkaen, jolloin myös voitto meni Ruotsiin, kun C-luokan lähdön voittoon ajoi ruotsalainen Gunnar Kalén. Parhaana suomalaisena Raine Lampinen oli pikkuluokassa toinen.

Sotavuosien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotavuosina 19401944 ei Eläintarhan ajoja ajettu, mutta vajaan vuoden kuluttua sodan loppumisesta järjestettiin kisat keväällä 1945. Autot eivät olleet mukana heti paluuvuonna takaisin, koska sodan jälkeen oli pula polttoaineesta. Paluun radoille tekivät ensimmäisenä moottoripyörät, ja katsojia oli vesisateessa 25 035. Eläintarhan ajojen järjestäjät lahjoittivat ensimmäisen sotien jälkeisen kisan tuoton Sotainvalidien Veljesliiton hyväksi.

Viimeiset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolari joka lopetti Eltsun ajot, kuvan otti katsomosta Lasse Lindroos

Eläintarhanajoja ehdittiin ajaa lähes 30 vuotta. Viimeinen kilpailu ajettiin vuoden 1963 toukokuussa, ja sen voitti Timo Mäkinen. Mäkisen voiton jälkeen piti ajaa vielä yksi lähtö, mutta se keskeytettiin. Kyseinen lähtö oli kisojen päälähtö, Formula-Junior-luokan kilpailulähtö. 15 autoa järjestäytyi lähtöruudukkoon, joukossa ajojen suurimmaksi sankariksi noussut Curt Lincoln. Startin jälkeen noin 200 metriä ruudukosta lähtösuoralla alkoi tapahtua. Lähdössä joku osui Lincolnin Brabhamin takaosaan, Lincoln pyörähti radan vasemmalle puolelle, ja takaa tulleet väistivät oikealle. Ruotsalainen Örjan Atterberg ei ehtinyt väistää maanmiestään Freddy Kottulinskyä vaan osui tämän Lolan takapyörään, lensi ilmaan ja putosi lopulta autoineen ylösalaisin radalle. Atterberg kuoli onnettomuudessa heti, Lincolnilta murtui sormi ja muut selvisivät vammoitta.

Muutama minuutti onnettomuuden jälkeen kisan tuomaristo ilmoitti ajojen päättyneen. Samalla päättyi Eläintarhan ajojen historia. Kyseisen vuoden turma ei ollut ainoa tapahtuman historiassa, mutta se tapahtui aikana, jolloin ajoja jo pidettiin kaupungin päättävissä elimissä vaarallisina. Järjestelykomitea teki kilpailun jälkeen vallinneesta mielipideilmastosta omat johtopäätöksensä ja lupaa kilpailulle ei edes anottu vuodelle 1964. Sen sijaan rakennettiin Keimolan moottorirata, jolla kilpailtiin vuosina 1966–1978.

1930-luvulla järjestettiin autokilpailuja myös Munkkiniemessä vuosina 1932 ja 1937.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

-

Vuosi Voittaja Auto Luokka Raportti
1932 Ruotsin lippu Per-Viktor Widengren Mercedes-Benz SSK Grand Prix Raportti
1933 Suomen lippu Karl Ebb Mercedes-Benz SSK Grand Prix Raportti
1934 Norjan lippu Eugen Bjørnstad Alfa Romeo 8C 2300 Monza Grand Prix Raportti
1935 Suomen lippu Karl Ebb Mercedes Benz SSK 7.1L Grand Prix Raportti
1936 Norjan lippu Eugen Bjørnstad Alfa Romeo 8C 2300 Monza Grand Prix Raportti
1937 Sveitsin lippu Hans Rüesch Alfa Romeo 8C-35 3.8L Grand Prix Raportti
1938 Ei pidetty
1939 Ruotsin lippu Adolf Westerblom Alfa Romeo Monza 2.6L Grand Prix Raportti
1946 Vain moottoripyörät
1947 Suomen lippu Asser Wallenius Ford Roadster 1934 Class B -
Suomen lippu Helge Hallman Ford special Formula Libre -
1948 Ruotsin lippu Magnus Knutsson BMW Class A -
Suomen lippu Leo Mattila Ford Roadster Class B -
Suomen lippu S. P. J. Keinänen Chrysler special Formula Libre -
1949 Suomen lippu S. P. J. Keinänen BMW Class A -
1951 Suomen lippu S. P. J. Keinänen Jaguar XK120 Production -
1952 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Michael Head Jaguar XK120 Division +2000 -
Ruotsin lippu Valdemar Stener Ferrari 166 MM Touring Barchetta Division 2000 -
Belgian lippu Roger Laurent Talbot-Lago T26C Formula 1 -kausi 1952 Raportti
1953 Tanskan lippu Robert Nelleman Allard +2000 GT -
Ruotsin lippu Valdemar Stener Ferrari 166 MM Touring Barchetta 2000 GT -
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Rodney Nuckey Cooper T23 Formula 1 -kausi 1953 Raportti
Suomen lippu Curt Lincoln Cooper-Norton Formula 3 -
1954 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Michael Head Jaguar C-type GT +2000 -
Ruotsin lippu John Bengtsson Ferrari 166 Touring Barchetta GT 2000 -
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Rodney Nuckey Cooper-Bristol F2 Formula Libre -
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eric Brandon Cooper-Norton Formula 3 -
1955 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Michael Head Jaguar D-type Division +2000 -
Suomen lippu Curt Lincoln Jaguar C-type +2000 production -
Ruotsin lippu Joakim Bonnier Alfa Romeo 1900 Sprint 2000 production -
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eric Brandon Cooper Formula 3 -
1956 Suomen lippu Curt Lincoln Jaguar D-type +2000 production -
Suomen lippu Harry Saaristo Triumph TR2 2000 production -
Ruotsin lippu John Kvarnström Ferrari 750 Monza +2000 -
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eric Brandon Halselec-Climax 2000 -
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eric Brandon Cooper Formula 3 -
1957 Ruotsin lippu Joakim Bonnier Maserati 200S S+2.0 -
Suomen lippu Curt Lincoln Ferrari 500 TR S 2.0 -
Ruotsin lippu Arne Lindberg Mercedes-Benz 300 SL GT+2.0 -
Norjan lippu J.A. Iversen Porsche 356 Carrera GT 2.0 -
Suomen lippu Curt Lincoln Cooper T 42 Mark XI Formula 3 -
1958 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Graham Whitehead Aston Martin DB3S Division +2000 -
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Ivor Bueb Lotus 12 Coventry Climax Division 2000 -
Suomen lippu Curt Lincoln Ferrari 250 GT TDF GT +2000 -
Suomen lippu Curt Lincoln Cooper T 42 Mark XII Formula 3 -
1959 Suomen lippu Carl-Otto Bremer Ferrari 750 Monza S+2.0 -
Suomen lippu Curt Lincoln Cooper Monaco S 2.0 -
Ruotsin lippu Carl-Gunnar Hammarlund Porsche 356 Carrera GT -
Suomen lippu Curt Lincoln Cooper T 42 Mark XII Formula 3 -
1960 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jimmy Blumer Cooper Monaco S 2.0 -
Suomen lippu Heimo Hietarinta Cooper/Norton Formula 3 -
Suomen lippu Curt Lincoln Cooper Formula Junior -
1961 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Hitches Lola 2000 -
Suomen lippu Heimo Hietarinta Cooper/Norton Formula 3 -
Suomen lippu Carl-Otto Bremer Elva 100 Formula Junior -
1962 Ruotsin lippu Carl-Gunnar Hammarlund Porsche 356 Carrera GT +1300cc -
Suomen lippu Curt Lincoln Lotus Elite GT 1300cc -
Suomen lippu Curt Lincoln Cooper T 42 Mark XII Formula 3 -
Ruotsin lippu Olle Nygren Cooper T56 Formula Junior -
1963 Suomen lippu Holger Laine Volvo PV544 ST +1600cc -
Suomen lippu Timo Mäkinen Morris Mini Cooper ST 1150cc -

Tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Scuderia Naftalin: Kilvanajoa. Scuderia Naftalin, 2009. ISBN 978-952-67281-0-0.
  • Katajamäki, Timo: Eläintarhanajot – moottoripyörille 1932-1937, 1939, 1946-1963. Tampere: Mediapinta, 2009. ISBN 978-952-235-075-6.
  • Geitel,Fred, Juurikkala, Jussi & Talvitie, Jyrki K.: Kuolemankurvasta moukaripörssiin: Eläintarhanajojen autokilpailut 1932–1963. Helsinki: Kustannus Oy Tietoteos, 1993. ISBN 978-951-891-910-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]