Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta
| Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta | |
|---|---|
| – Ekologinen puolue Vihreät – Vihreät |
|
| Perustettu | 1988 |
| Lopetti | 2003 |
| Äänenkannattaja | Elonkehä (1995–) |
Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta (KIPU, ruots. Det Eko-Brokiga Partiet) oli suomalainen vihreä puolue. Puolue perustettiin vuonna 1988 nimellä Vihreät. Nimi vaihdettiin vuonna 1992 muotoon Ekologinen puolue Vihreät (EPV). Vuonna 1998 nimeksi tuli KIPU.
Puolueen perusti vihreän liikkeen vähemmistö vuonna 1988, hieman ennen Vihreän liiton rekisteröitymistä puolueeksi. Puolueen perustajajäseniä olivat muun muassa Eero Paloheimo ja Erkki Pulliainen, jotka siirtyivät kuitenkin pian Vihreään liittoon. Myös Pentti Linkola oli mukana Ekologisen puolueen toiminnassa.[1] Linkolan mielipiteet jakoivat puolueväkeä ja hän putosi puoluevaltuustosta vuoden 1996 puoluekokouksessa.[2] Linkolan vastaista linjaa johti Elonkehän päätoimittaja Eero Taivalsaari, jonka puoluehallitus erotti tehtävästä toukokuussa 1996.[3] Taivalsaari ei kuitenkaan suostunut eroamaan.[4] Hallitus vaihtoi lehden toimiston lukot, mutta Taivalsaari vaihtoi ne uudestaan. Vanha hallitus pyrki mitätöimään puoluekokouksen virheellisyyksien vuoksi.[5]
Vuonna 1991 puolueeseen kuului alle sata jäsentä.[6] Puolueella oli vuonna 1990 kahdeksan osastoa.[7]
Pertti ”Veltto” Virtanen oli puolueen ainoa kansanedustaja vuosina 1995–1999. Virtanen muodosti eduskunnassa omaa nimeään kantaneen eduskuntaryhmän. Virtanen oli myös puolueen puheenjohtaja sen toimiessa KIPU-nimellä, vaikka hän ei valinnan aikaan (1998) edes kuulunut puolueeseen. Virtanen halusi puolueelle uuden nimen, koska ekologisuus koettiin hänen mielestään liian negatiivisesti mediassa ja hän halusi koota puolueen yhteyteen eri kansalaisryhmiä.[8] Virtasen linjaukset erosivat huomattavasti muun (vanhemman) puolueväen politiikasta, mikä johti konflikteihin. Virtanen kannatti esimerkiksi EU:ta, toisin kuin puolueohjelma, jossa vaadittiin unionista irtautumista. Muun muassa entinen puheenjohtaja Parkatti lähti puolueesta[1].
Puolue poistettiin puoluerekisteristä kesällä 2003 sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa.[9]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ekologinen puolue vastusti Suomen liittämistä Euroopan unioniin. Puolue teki oikeuskanslerille kyselyn toimenpiteen maanpetoksellisuudesta.[10] Vuoden 1994 presidentinvaaleissa puolue antoi tukensa Suomen kansan itsenäisyysrintaman Keijo Korhoselle.[11]
Ekologinen puolue piti tärkeimpänä tavoitteenaan elämän monimuotoisuuden suojelemista. Puolueen mukaan aineellisesta kasvusta tuli luopua. Se ajoi Suomen eroamista EU:sta ja muista kansainvälisistä talousjärjestöistä. Uudet tiet ja rakennukset piti puolueen mukaan jättää rakentamatta ja energian kulutusta tuli vähentää tuntuvasti. Puolue vaati myös (luomu)maatalouden palauttamista Suomen pääelinkeinoksi. Se halusi suosia pienperheitä ja rajoittaa siten väestönkasvua.[12]
KIPU:n poliittiset linjaukset olivat huomiota herättävän omalaatuisia. Esimerkiksi eduskuntavaalien 1999 ohjelmassa puolueen tavoitteeksi ilmoitettiin ”yksisilmäisen ja värittömän talouskasvupolitiikan 'haistapaskattaminen'” ja kerrottiin, että ”jo nyt juurettomien talouskasvisten vaikutus kurjistaa puolustuskyvyttömimpien luonnollista elämää”.[13]
Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tulokset | |||
| Eduskuntavaalit | |||
| Vuosi | Edustajat | Äänet | |
|---|---|---|---|
| 1991 | 0 | 3 835 | 0,14 % |
| 1995 | 1 | 7 865 | 0,28 % |
| 1999 | 0 | 10 378 | 0,39 % |
| 2003 | 0 | 6 659 | 0,24 % |
| Kunnallisvaalit | |||
| Vuosi | Valtuutetut | Äänet | |
| 1988 | 2 | 1 494 | 0,06 % |
| 1992 | 3 | 677 | 0,03 % |
| 1996 | 1 | 874 | 0,04 % |
| 2000 | 0 | 11 | 0,00 % |
| Europarlamenttivaalit | |||
| Vuosi | Mepit | Äänet | |
| 1999 | 0 | 29 215 | 2,35 % |
Kunnallisvaaleissa puolue asetti ehdokkaita vuonna 1988 neljässä, 1992 kuudessa ja 1996 12 kunnassa. Valtuutettuja se sai Harjavallassa (1988), Naantalissa (1988/1992) ja Somerolla (1996). Vaaleissa 2000 KIPU:lla oli oma lista vain Inkoossa.[14][15]
Eduskuntavaaleissa puolueella oli aina ehdokkaita Helsingin, Uudenmaan ja Pirkanmaan vaalipiireissä. Ehdokaslistoja asetettiin vähintään kerran kaikissa manner-Suomen vaalipiireissä Pohjois-Savoa lukuun ottamatta. Korkeinta puolueen kannatus oli Pirkanmaalla (aiemmin Häme pohj.), josta se sai ainoan kansanedustajansa vaaleissa 1995 2,9 prosentin kannatuksella. Muissa vaalipiireissä kannatus ei koskaan ylittänyt yhtä prosenttia.[16] Edustajapaikan saantia helpotti SMP:n, kristillisten ja EKA:n kanssa tehty vaaliliitto.[1]
Europarlamenttivaaleissa 1999 KIPU asetti 4 ehdokasta.[17] Puolueen entinen kansanedustaja Veltto Virtanen keräsi parlamentin ulkopuolelle jääneistä suurimman äänimäärän (28 092).[18] Puolue oli vaaliliitossa perussuomalaisten ja EKA:n kanssa.[17]
Johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauri Teivainen (1988)[19]
- Eugen Parkatti (1988–?)
- Tutta Uurasmaa
- Yrjö Mäkinen[11]
- Samu Tirronen[8]
- Jorma Uurasmaa (1995–1996)[20][2]
- Taito Mikkonen (?–1998)
- Pertti "Veltto" Virtanen (1998–2003)
Varapuheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marjut Enqvist
- Anneli Jussila (1998[8]–?)
Puoluesihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taito Mikkonen 1991–?
- Tuomas Syrjälä[8]
- Anneli Jussila
Elonkehä ja Ekovihreät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Puolueen lehdeksi perustettiin vuonna 1995 Elonkehä, joka on jatkanut ilmestymistään puolueen kadottua poliittiselta kartalta. Ekovihreät on vuonna 1995 perustettu Vihreän liiton valtakunnallinen ympäristöasioihin keskittynyt jäsenjärjestö. Ekovihreissä on toiminut joitakin alkuperäisen Ekologisen puolueen jäseniä ja ekovihreillä on läheiset suhteet Elonkehä-lehteen. Suoraa historiallista yhteyttä entiseen puolueeseen ei yhdistyksellä kuitenkaan ole.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c kirja-arvostelu: Juha Rantala: Huijari[vanhentunut linkki] (Suomen Keskusta)
- ↑ a b Pentti Linkolan ajatukset jakoivat ekovihreiden mielipiteitä Tyytymättömät pudottivat filosofin johtotehtävistä Helsingin Sanomat 12.5.1996
- ↑ Ekopuolueen linjariita kärjistyi päätoimittajan erottamiseen Helsingin Sanomat 24.5.1996
- ↑ Ekologisen puolueen lehdestä riidellään Helsingin Sanomat 29.5.1996
- ↑ Ekopuolueen johto yrittää mitätöidä puoluekokouksen Helsingin Sanomat 1.6.1996
- ↑ Ekovihreiden mielestä Hautalan puolue on "kokoomusnuorten linjoilla" Helsingin Sanomat 7.2.1991
- ↑ Ekovihreät vaaleihin vanhalla nimellä Helsingin Sanomat 1.10.1990
- ↑ a b c d Ekologinen Puolue on nyt Kirjava Puolue (Elonkehä 3.6.1998), s. 1–2.
- ↑ Partier som införts och avförts ur partiregister 22.8.2005. Justitieministeriet. Arkistoitu 28.9.2007. (ruotsiksi)
- ↑ Ekologinen puolue vihreät kysyy oikeuskanslerilta maanpetoksen valmistelusta Helsingin Sanomat 17.3.1992
- ↑ a b Ekologinen puolue kannattaa Korhosta presidentiksi Helsingin Sanomat 12.3.1993
- ↑ Ekologinen Puolue r.p. (Elonkehä/Aktivistiliite 1998), s. 4.
- ↑ Virtanen pelleilee nämäkin vaalit. Helsingin Sanomat, 28. helmikuuta 1999.
- ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2017 (Tilastokeskus 2017)
- ↑ Kunnallisvaalit 1988 (Tilastokeskus 1989), s. 36–115.
- ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Eduskuntavaalit - aikasarjat
- ↑ a b Ehdokkaiden asettaminen (Tilastokeskus 27.5.1999)
- ↑ Ehdokkaat ja heidän saamansa äänimäärät puolueittain ja vaalipiireittäin 1999 (Tilastokeskus)
- ↑ Teivainen, Lauri: Tarina : vuosilta 1948–2004, s. 82 ja 93. Elämäntaitajaliitto, 2004. ISBN 952-99759-0-2.
- ↑ Jorma Uurasmaa Ekologisen puolueen johtoon Helsingin Sanomat 11.6.1995
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolueen ohjelmia (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)
- Elonkehän sivut (Arkistoitu – Internet Archive)