Eisenhower-oppi

Wikipedia

Eisenhower-oppi, annettu viestissä Yhdysvaltain kongressille 5. tammikuuta 1957, oli Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin ulkopolitiikka. Opissa määrättiin, että Yhdysvallat tulisi käyttämään aseellisia joukkoja pyynnöstä vastauksena aggressiota Yhdysvaltoja kohtaan. Maat, jotka vastustaisivat kommunismia saisivat apua erilaisissa muodoissa.

Opin armeijatoimiin varautumisia käytettiin Libanonin kriisissä seuraavana vuonna, kun Amerikka puuttui siihen maan presidentin pyynnöstä.

Maailmanlaajuisessa poliittisessa yhteydessä, oppi tehtiin vastauksena mahdolliseen yleistettyyn sotaan, Neuvostoliiton yrityksen käyttää Suezin kriisiä tekosyynä hyökätä Egyptiin. Yhdistettynä Ison-Britannian ja Ranskan aluelle jättämään valtatyhjiöön heidän epäonnistumisiensa jälkeen, Eisenhower tunsi, että vahvaa valta-asemaa tarvittaisiin kriisin selvittämiseksi, vahvempaa mitä Egyptin Nasserin ottama. Nasser rakensi hurjaa vauhtia voima-asemaa ja käytti sitä saadakseen venäläiset ja amerikkalaiset toisiaan vastaan, ottaen eräänlaisen "positiivisen neutraaliuden" ja hyväksyen apua venäläisiltä.

Alueellisella tasolla tarkoitus oli, että oppi toimisi antamaan vaihtoehton itsenäisille arabivalloille Nasserin poliittisesta vallasta, vahvistaen niitä ja samalla hyläten kommunismin vaikutuksen Nasserin hylkäämisen kautta. Oppi epäonnistui suuresti sillä alueella, sillä Nasserin valta lisääntyi nopeasti vuoteen 1959 mennessä siihen pisteeseen, että hän voisi muotoilla naapuriarabivaltioiden johtajuuden, sisältäen Irakin ja Saudi-Arabian, mutta sillä välin Nasserin suhteet Neuvostoliiton johtajiin huononivat, mahdollistaen Yhdysvaltojen vaihtaa mukautuvuuspolitiikkaan.

Eisenhowerin hallinto myös näki alueen olevan altis tulevaisuuden ulkopolitiikan vaikutuksille, ei vain Yhdysvaltojen, vaan myös sen liitolaisten. Lähi-Idän alue sisältää suuren osan maailman öljyvarannoista. Jos alue ajautuisi kommunismiin, Yhdysvallat ja sen liittolaiset kärsisivät suuria taloudellisia seurauksia.