Eino I. Parmanen
Eino Into Parmanen (2. helmikuuta 1879 Kristiinankaupunki – 16. heinäkuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka toimi muun muassa Etsivän keskuspoliisin osastopäällikkönä ja nimismiehenä. Parmanen muistetaan 1936–1941 ilmestyneen sortovuosien vastarintaa kuvanneen neliosaisen historiikin Taistelujen kirja kirjoittajana.[1][2][3][4]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parmasen vanhemmat olivat kauppias Vilho Parmanen (Parman) ja Rosa Emilia Sjöholm. Hän pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta 1900, opiskeli Helsingin yliopiston historiallis-filosofisessa tiedekunnassa ja teki opintoretken Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappiin 1905. [1][2][3]
Parmanen osallistui vuosisadan alussa passiiviseen vastarintaan. Hän keräsi 1901 nimiä asevelvollisuusadressiin ja osallistui valistus- ja kiihoitustoimintaan. Hän asui 1902 Lennart Hohenthalin luona ja asuessaan myöhemmin Nikolainkadun ja Rauhankadun kulmassa sijainneella Talouskoululla hän tutustui siellä asuneeseen Eugen Schaumaniin. Parmanen liittyi suurlakon jälkeen Voimaliittoon ja oli muun muassa salakuljettamassa S/S John Graftonin tuomia aseita Kristiinankaupunkiin. Tammikuun lopulla 1906 Parmanen ryhtyi johtamaan aktivistien salaista tiedusteluosastoa, jonka tehtävänä oli valvoa santarmien ja venäläisten vakoilijoiden toimia. Parmanen tutustui tässä tehtävässä moniin venäläisiin vallankumouksellisiin kuten Nikolai Bureniniin, Leniniin ja Trotskiin. Salanimeä Victor käyttänyt Burenin vieraili keväällä useasti 1906 Parmasen asunnossa Talouskoululla.[5]
Parmanen toimi Imatran yhteiskoulun maantiedon, uskonnon ja voimistelun opettajana 1913–1918 ja opetti myös Viipurin työväenopistossa. Suomen sisällissodan aikana Parmanen oli valkoisten puolella Karjalan armeijankunnan 3. rykmentin lentävän komppanian päällikkönä ja hän toimi sitten yleisesikunnan 3. Sortavalan osaston päällikkönä 1918–1919. Parmanen oli tämän jälkeen Etsivän keskuspoliisin Sortavalan osaston päällikkönä vuosina 1919–1926. Viimeksi hän oli Hiitolan piirin nimismiehenä 1927–1930.[1][2][3]
Vuodesta 1931 alkaen Parmanen keräsi aineistoa Suomen itsenäisyysliikkeen historiasta sortovuosien ajalta. Aineistoa hän käytti sitten pohjana Taistelujen kirja-teokseensa. Parmanen oli mukana kansanvalistustyössä ja piti esitelmiä ja puheita eri puolilla Suomea. Hän toimi myös Kansanvalistusseuran luennoitsijana. Parmanen kuoli heinäkuussa 1943 lyhyen sairauden jälkeen.[2][3]
Parmanen oli naimisissa Gerda Nilssonin kanssa.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Merkillisiä tapahtumia, ilmestyi nurkkanovellina Suomettaressa. Helsinki 1902 (ilmestynyt kirjana Kustannusyhtiö Osmo, 1907)
- Valoon, vapauteen!: kaksikuvaelmainen näytelmä nykyisistä Venäjän oloista, Näytelmäkirjasto n:o 28. Yrjö Weilin, Helsinki 1906, 2. painos Kirja, Helsinki 1917
- Haukkavuoren aarre: kertomus. Yrjö Weilin, Helsinki 1907, 2. painos WSOY 1941
- Järjestettyjä tutkimusretkiä toimeenpantava kotiseudulla, kehoitus kotiseutututkimusta harrastaville: Etelä-Pohjanmaan suomalaisen kotiseutuyhdistyksen toimesta. Hämeenlinna 1909
- Kadonnut laiva y.m. kertomuksia. Helsinki 1912
- Vapaussodan tapahtumat Karjalan armeijakunnan kolmannen rykmentin toiminta-alueella. WSOY 1924, näköispainos Imatran sotaveteraanit 1990
- Kommunismin lumoissa, romaani. Söderström 1927
- Taistelujen kirja, kuvauksia itsenäisyystaistelumme vaiheista sortovuosina, osa 1: Routakauden puhkeaminen ja sen ensimmäiset vuodet. WSOY 1936
- Taistelujen kirja, kuvauksia itsenäisyystaistelumme vaiheista sortovuosina, osa 2: Sorron kiristyminen: aika Bobrikovin kuolemaan saakka. WSOY 1937
- Taistelujen kirja, kuvauksia itsenäisyystaistelumme vaiheista sortovuosina, osa 3: Taistelun ja jännityksen aikaa: rajuilma yltymässä myrskyksi. WSOY 1939
- Taistelujen kirja, kuvauksia itsenäisyystaistelumme vaiheista sortovuosina, osa 4: Suurlakko ja sitä lähinnä seurannut aika. WSOY 1941
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjailijat-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
- Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
- Ylioppilasmatrikkeli 1900, matrikkelinumero 26872
- Antti Kujala: Tapaus Waldburg - Mitä Keisari-Venäjän "ohranan" asiamiehen paljastukset kertovat valtiollisesta poliisista? Genos 68(1997), s. 153-157, 190 (Web Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kirjailija Eino I. Parmanen : Laatokka, 20.7.1943, nro 162, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d Henkilötietoja. 60 vuotta, Aamulehti, 2.2.1939, nro 31, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d Eino Parmanen död, Svenska Pressen, 17.7.1943, nro 161, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Eino I. Parmasen kuolinilmoitus, Hufvudstadsbladet, 18.7.1943, nro 189, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Sortovuosilta vapaussotaan. "Taistelujen kirjan" tekijää haastattelemassa, Asemies, 06.12.1937, nro 0, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Eino I. Parmanen on Wikiaineistossa Luettelo Eino I. Parmasen lehtiartikkeleista- Eino I. Parmasen artikkeli Pikapiirtoja kahden suomalaisen liikemiessuvun historiasta, ilmestynyt Satakunnan Kansan joululiitteessä 1942 (Web Archive-linkki)
- Taistelujen kirja. Hakkapeliitta haastattelee sortovuosien historian kirjoittajaa, Hakkapeliitta, 2.6.1936, nro 22, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Sortovuosilta vapaussotaan. "Taistelujen kirjan" tekijää haastattelemassa, Asemies, 6.12.1937, nro 0, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Erkki Kivijärvi : Bobrikovin kuolemasta suurlakkoon. Parmasen "Taistelujen kirjan" III osa, Helsingin Sanomat, 19.03.1939, nro 76, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||
