Eila Pyrhönen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eila Pyrhönen (25. lokakuuta 1945 Helsinki) on entinen suomalainen uimari ja EM-mitalisti. Pyrhönen oli ensimmäinen suomalainen nainen olympialaisten uintilajien finaalissa. Tokion olympialaisissa vuonna 1964 Pyrhönen oli lähellä mitalia 100 metrin perhosuintikilpailussa, mutta SE-tulos 1.07,3 riitti vain neljänteen sijaan. Uintiurheilun parissa saavutus nähtiin kuitenkin merkkinä uudesta noususta - suomalainen uimari saattoi nousta maailmanluokkaan - ja uinti sai arvovaltaa ja myös taloudellista tukea aikaisempaa enemmän[1]. Vuoden 1966 Euroopan mestaruusuinneissa Utrechtissa hän sai mielimatkallaan pronssia. Tämä jäikin vuosikymmeniin ainoaksi naisuimarin pitkän radan arvokilpailuissa uimaksi mitaliksi. Vasta Hanna-Maria Seppälän vuonna 2003 voittama maailmanmestaruus palautti naiset mitaleille.

Pyrhönen edusti seuratasolla helsinkiläisseura Marjaniemen Uimareita. Hän voitti lukuisia Suomenmestaruuksia Anja-sisarensa tavoin 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1966 Pyrhönen valittiin vuoden naisurheilijaksi.

Pyrhönen - nyk. Claret-Ciuró - on asunut pitkään ulkomailla. Hän sai vuonna 2002 opetusministeriön myöntämän Pro Urheilu -mitalin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uimaliiton 100-vuotishistorian kirjoittajan Pertti Mustosen artikkeli Uinti-lehdessä 2005/1, s. 30
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.