Efesoksen kirkolliskokous
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Ekumeeniset kirkolliskokoukset |
|---|
 Kuva Trenton kirkolliskokouksesta. |
| 300–400-luku |
| 500–800-luku |
| 1100–1300-luku |
| 1400–1500-luku |
| 1800–1900-luku |
Efesoksen kirkolliskokous pidettiin Efesoksessa, nykyisen Turkin alueella vuonna 431. Kyseessä oli kolmas ekumeeninen kirkolliskokous eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, yhteiseksi ja apostoliseksi" tunnustetun seurakunnan piispojen kirkolliskokous.
Kirkolliskokouksen kutsui koolle Rooman keisari Theodosius II. Puheenjohtajana oli Kyrillos Aleksandrialainen. Koolla oli lähes 200 kirkkoisää, lähinnä itäisiltä alueilta. Rooman piispan eli paavi Celestinus I:n edustajina oli kolme legaattia. Kokous pidettiin Efesoksen Marian kirkossa tai sen yhteydessä.[1]
Kokouksen tarkoitus oli käsitellä kristologista eli Kristuksen olemusta käsittelevää kiistaa, jonka nestorialaiset olivat saaneet aikaan. Konstantinopolin arkkipiispa Nestorios väitti, että Kristuksessa oli kaksi persoonaa, jumalallinen ja inhimillinen.[2] Katolinen (=yleinen) kirkko piti kiinni Nikean kirkolliskokouksen vuoden 325 kannasta, jonka mukaan Kristus ja Isä Jumala ovat samaa olemusta (kreik. homoūsios), ja Efesoksen kirkolliskokous tuomitsi nestoriolaisuuden harhaoppisena. Kokous vahvisti, että Kristuksella on kaksi luontoa (Jumala ja ihminen) yhdessä persoonassa.lähde?
Päätöksestä seurasi samalla, että Neitsyt Maria oli Jumalansynnyttäjä, mitä nimitystä Nestorios ei ollut hyväksynyt.[2] Marian kunnioitus lisääntyi, ja hänet tunnustettiin Efesoksessa Jumalan äidiksi. Marialta sai pyytää esirukouksia, ja hänelle sai omistaa kirkkoja, mutta näin oli ollut jo ennen kokousta. Itä-Suomen yliopiston professorin, ortodoksisen pappismunkin Serafim Seppälän sanoin:
»Läntisessä tietokirjallisuudessa Efesoksen kirkolliskokous on usein esitetty "marianpalvonnan alkuna". Tällaisia näkemyksiä esiintyy sitkeästi vielä nykyaikanakin, ja ne kertovat melkoisen ylimielisestä asennoitumisesta varhaiskristilliseen kirjallisuuteen. On ilmeistä, että asiasta kirjoittaneet eivät ole tunteneet varhaisten kirkkoisien ajatuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä kautta protestanttiset poleemiset asenteet elävät tietyiltä osin edelleen myös tietokirjallisuudessa. Efesoksen kirkolliskokous kyllä poisti lopullisesti mahdolliset esteet Herran äidin kunnioittamisen tieltä ja vahvisti ilmiön ortodoksisuuden, mutta sille ei luotu mitään uusia perusteita eikä edes uusia muotoja.[3]»
Itäisissä sääntökokoelmissa on tälle kirkolliskokoukselle merkitty kahdeksan kanonia eli sääntöä ja yhdeksäntenä kirkolliskokouksen lähetyskirje Pamfylian paikalliselle kirkolliskokoukselle.lähde?
Efesoksen kirkolliskokous paljasti jälleen kerran patriarkaattien välisen kilpailun sekä Aleksandrian ja Antiokian koulukuntien erot.lähde?
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rosvosynodi, Efesoksen 2. tai 3. kirkolliskokous
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Scherrer, Peter (toim.): Ephesus. New Guide, s. 180–183. Authorised by Österreiches Archäologisches Institut and Efes Müzesi Selçuk. Graphis Ltd, 2000. ISBN 975-807-036-3.
- ↑ a b Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, 1. osa , s. 437–349, WSOY 1992, ISBN 951-0-17867-5
- ↑ Seppälä, Serafim: Elämän äiti. Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa, s. 204. Helsinki: Maahenki, 2010. ISBN 978-952-5652-87-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Efesoksen kirkolliskokous Wikimedia Commonsissa
