Eeva Sassi-Korhonen
Eeva (Eva-Stina) Sassi-Korhonen (o.s. Laurikkala 5. huhtikuuta 1895 Heinjoki[1] – 7. joulukuuta 1937 Leningrad) oli suomalainen Suomen Kommunistisen Puolueen organisaattori joka teloitettiin Stalinin puhdistusten aikana. Hän tuli tunnetuksi 1920-luvulla Suomessa niin sanotun Eeva Korhos-jutun yhteydessä. Sassi-Korhonen käytti 1920-luvulla myös puoluenimiä ”Aino Keihänen” ja ”Hilja Hiltunen”.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sassi-Korhosen vanhemmat olivat mökkiläinen Tuomas Laurikkala ja Helena Rättö Kurvilan kylässä[1][2]. Hän meni naimisiin työmies Jooseppi Sassin kanssa 10.9.1916[3], joka ammuttiin Viipurin vankileirillä toukokuussa 1918[4][5]. Sassi-Korhonen liittyi 1920 Suomen Kommunistiseen puolueeseen ja hän opiskeli 1921–1922 Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Hän teki vuosina 1920–1922 useita salaisia matkoja Venäjän ja Suomen välillä SKP:n keskuskomitean lähettinä. Sassi-Korhonen oli SKP:n johtoon kuuluneen Hanna Malmin luottohenkilö. Talvella 1922 Sassi-Korhonen luovutti erehdyksessä Hanna Malmin laatiman SKP:n puoluesoluille tarkoitetun kiertokirjeen sosialidemokraateille ja osia siitä julkaistiin Suomen Sosialidemokraatissa 4. maaliskuuta 1922. Kirjeessä kehotettiin muun muassa suomalaisia työläisiä avustamaan vaikeuksissa ollutta Neuvostoliittoa muun muassa varastamalla työkaluja ja muuta materiaalia työpaikoilta. SKP väitti kiertokirjettä aluksi sosialidemokraattien järjestämäksi provokaatioksi mutta parin viikon kuluttua Eeva Sassi-Korhonen ilmoitti laatineensa kyseisen kiertokirjeen ilman SKP:n johdon lupaa tai myötävaikutusta.
Sassi-Korhonen opiskeli SKP:n puoluekoulussa 1924–1925 ja toimi sitten SKP:n toimitsijana ja piiriorganisaattorina. Sassi-Korhonen oli 1926–1927 Tampereella Pohjois-Hämeen ja Satakunnan piirien piiriorganisaattorina käyttäen puoluenimeä Hilja Hiltunen. Hänet pidätettiin Tampereella 26. lokakuuta 1927. Sassi-Korhonen tuomittiin 1928 Turun hovioikeudessa valtiopetoksen valmistelusta ja avunannosta niin sanotussa rauhanjulistajien jutussa yhteensä 3 vuoden 6 kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Tuomiossa mainitun rauhanjulistuksen oli julkaissut 1922 SSTP:n puolueneuvosto ja siinä oli tuomittu suomalaisten osallistuminen Itä-Karjalassa 1920-luvun alussa käytyihin heimosotiin. Tuomionsa Eeva Sassi-Korhonen kärsi Hämeenlinnan naisvankilassa.
Vankilasta päästyään Sassi-Korhonen palasi Neuvostoliittoon ja meni siellä naimisiin Toivo Antikaisen veljen Viljo Antikaisen (1892–1935) kanssa.
Korhonen vaikutti SKP:n ulkomaan byroossa ja vuodesta 1931 alkaen hän johti Otto Vilmin kanssa SKP:n tukiryhmien muodostamista eri puolille Neuvosto-Karjalaa. Suomalaisen nationalismin vastaisten kampanjoiden alettua Vilmi ja Korhonen ryhtyivät rajoittamaan ryhmien toimintaa vuonna 1934, ja ne lakkautettiin 1935, jolloin monet tukiryhmien aktiivit joutuivat sortotoimien kohteeksi.[6]
Hän toimi viimeksi Leningradissa ilmestyneen suomenkielisen Työläis- ja talonpoikaisnainen, myöhemmin Neuvostonainen-lehden toimittajana. Hänet pidätettiin 15. lokakuuta 1937 Leningradissa ja tuomittiin vakoilijana kuolemaan. Sassi-Korhonen ammuttiin 7. joulukuuta 1937 Leningradissa ja hänet haudattiin kaupungin ulkopuolelle Levassovan joukkohautaan. Sassi-Korhosta ei tiettävästi myöhemmin rehabilitoitu.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veikko Huuskan blogi Uudessa Suomessa 6.10.2013 : Aatteelle omistettu elämä - Eva Korhosen tapaus
- Ulla Aatsinki - Mika Lampi - Jarmo Peltola : Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela. Luokka, liike ja yhteiskunta 1918-1944. Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II. Tampereen yliopisto 2007 (Google Books linkki kirjan sivulle)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Syntyneet ja kastetut 1895 Heinjoen seurakunnan kirkonkirja. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Lastenkirja 1890 - 1899 Heinjoen seurakunnan kirkonkirja. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Avioliittoon vihityt 1916 Viipurin maaseurakunnan kirkonkirja. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Sassi, Josef Suomen sotasurmat 1914-1922. Arkistoitu 4.11.2021. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Kuolinilmoitus Kansan Työ. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Irina Takala: Taistelua ja kuolemaa. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla, s. 155, 193. Karjalan Sivistysseura, 2021. ISBN 978-952-7193-55-6.