Eestinajokoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eestinajokoira

Gończy estoński MB 01.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Viro
Rodun syntyaika 1954
Alkuperäinen käyttö Ajometsästys
Nykyinen käyttö Ajometsästys
FCI-luokitus ei, SKL ryhmä 6
Ulkonäkö
Säkäkorkeus Uros 45–52 cm, narttu 42–49 cm
Väritys Lähinnä ruskeareunuksiset mustat laikut. Ruskeareunuksinen mustanruskea, punalaikullinen ja satulapeitemäiset laikut selässä sallittuja.

Eestinajokoira (viroksi eesti hagijas) on Virosta kotoisin oleva koirarotu. Eestinajokoira kuuluu Suomen kennelliiton ryhmään 6. Se ei kuitenkaan ole FCI:n tunnustama.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1914 asti käytettiin Virossa metsästykseen niin kutsuttua venäläis-puolalaista ajokoiraa sekä englanninkettukoiraa. Näiden risteytyksinä saatiin ajokoiria, joita värityksen mukaan alettiin kutsua joko venäläis-puolalaisiksi tai englantilais- venäläisiksi ajokoiriksi. 1920-luvulla tuotiin Viroon suomenajokoiria, jotta ajokoirien ulkomuotoa saataisiin parannettua. Risteytystyölle tuli vaikea este, kun Viron metsästyslaki kielsi yli 45 cm:n korkuisten koirien käytön ajometsästyksessä. Kookkaita ajokoiria alettiin astuttaa mäyräkoirilla ja pienikokoisilla risteytyskoirilla. Ajokoirarotu sekoittui niin pahasti, että jalostuskelpoisen materiaalin määrä supistui vähiin. 1930-luvulla tuotettiin Länsi-Euroopasta beaglejä, sveitsinajokoiria, luzerninajokoiria ja berninajokoiria. Niitäkin alettiin risteyttää paikallisiin pieniin ajokoiriin. Toinen maailmansota keskeytti järjestelmällisen jalostustyön pitkäksi aikaa. Osa koirista kuitenkin säilyi, ja jalostustytötä jatkettiin sodan päätyttyä. Uuden ajokoirarodun vaatimuksia vastasivat parhaiten beagle- ja sveitsiajokoiraristeytykset. Jalostusmateriaaliksi arveltiin riittävän 800–900 koiraa. Syksyllä 1954 kutsuttiin koolle toimikunta, joka tarkasti 648 koiraa ja vahvisti rotumääritelmän, jossa otettiin huomioon ulkomuoto ja metsästysominaisuudet. Saman vuoden joulukuussa eestinajokoira hyväksyttiin Venäjällä virallisesti.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eestinajokoiran luusto on vahva ja lihakset on hyvin kehittyneet. Kirsu saa olla musta tai ruskea, riippuen koiran väristä ja kuono on suora ja pitkä. Rodun korvat ovat ohuet, pitkät ja riippuvat, kuten useimmilla ajokoirilla. Eestinajokoiran runko on luonnostaan tynnyrimäinen, se ei johdu ylipainosta. Eestinajokoiran häntä ohenee hännänpäätä kohti ja on muodoltaan miekkamainen. Koiran raajat ovat luisevat, lihaksikkaat ja suorat, silmät ovat lempeän tummanruskeat.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eestinajokoira on rauhallinen ja kiltti, mutta sen metsästysvietti on hyvin voimakas.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WS Bookwell Oy 2006.
  • Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.