Eero Rewell
Eero Ivar Rewell (2. lokakuuta 1907 Vaasa – 7. elokuuta 1987 Vaasa) oli suomalainen juristi, joka toimi pitkään Vaasan hovioikeudessa, viimeisinä työvuosinaan sen presidenttinä.[1]
Eero Rewellin vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos Oskar Julius Rewell ja Sonja Aurora Blåfield. Arkkitehti Viljo Revell (1910–1964) oli hänen veljensä. Rewell tuli ylioppilaaksi Vaasan lyseosta 1926 ja ryhtyi opiskelemaan lakitiedettä isänsä tavoin. Alemman oikeustutkinnon hän suoritti 1933 ja pääsi auskultantiksi Vaasan hovioikeuteen. Varatuomarin arvo Rewellille myönnettiin 1935. Seuraavana vuonna hänestä tuli hovioikeuden ylimääräinen virkamies ja 1939 kanslisti. Rewell osallistui molempiin sotiin, hänen puolisonsa menehtyi lottana ilmapommituksessa Suomussalmella 1942. Rewell toimi 1943–1948 sotaylioikeuden ylituomarina. Vaasan hovioikeuden kirjuri hänestä tuli 1944, notaari 1945, asessori 1951, hovioikeudenneuvos 1957 ja presidentti 1972 eläkkeelle jäämiseensä 1975 saakka. Hän toimi myös lyhyen aikaa vuonna 1949 Itä-Suomen hovioikeuden viskaalina ja 1949–1950 korkeimman oikeuden esittelijänä. Vesiylioikeuden jäsen Rewell oli 1969–1970. Hän työskenteli myös Teräs Oy:n ja Halli Oy:n hallituksissa ja alansa järjestöissä. Rewell harrasti suomalaisen taiteen keräilyä ja purjehdusta.[1]
Rewellin puoliso vuodesta 1939 oli Gunvor Lydia Annie Sofia Enroth (1919–1942).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mia Sundström: Rewell, Eero (1907–1987). Suomen Kansallisbiografia. Osa 8, s. 267–268. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5.
|
Edeltäjä: Paavo Alkio |
Vaasan hovioikeuden presidentti 1972–1975 |
Seuraaja: Ritva Hyöky |
|
