Eero Aarnio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eero Aarnio vuonna 2011.

Eero Alvar Aarnio (21. heinäkuuta 1932 Helsinki)[1] on suomalainen sisustusarkkitehti ja muotoilija. Vuonna 2007 presidentti Tarja Halonen myönsi Aarniolle professorin arvonimen.[2] Vuonna 2010 Aarnio palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarnio valmistui ylioppilaaksi vuonna 1953 ja opiskeli vuosina 1954–1957 Helsingin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Vuosina 1960–1962 hän työskenteli Askon suunnittelijana Lahdessa kunnes perusti oman sisustussuunnitteluun ja teolliseen muotoiluun erikoistuneen toimiston Helsinkiin vuonna 1962.[4]

Aarnio tuli 1960-luvulla tunnetuksi lujitemuovista muotoilemistaan futuristisista tuoleista, joista varsinkin Pallotuoli herätti myös kansainvälistä huomiota. Aarnion suunnittelemia muita tunnettuja tuoleja ovat esimerkiksi Pastilli, Tomaatti, Formula ja Trioli.[1]

Retron tultua muotiin Aarnion muotoilemat tuotteet tulivat taas ajankohtaisiksi. Hänen tuotteitaan on ollut rekvisiittana elokuvissa, muotikuvauksissa ja musiikkivideoissa. Toukokuussa 2006 Aarnio esitteli Copacabana-kitaran yhteistyössä Plectra ry:n kanssa. Aarnion suunnittelemia tuotteita ovat vuoden 2008 aikana EverGreen-kastelukannu sekä The Tree -tilanjakaja. Vuonna 2010 Eero Aarnio loi logon ja suunnitteli astiaston Teehuoneen lanseerattaville kiinalaisille laatuteille.[5]

2000- ja 2010-luvuilla Aarnio on suunnitellut monia kirkasvalo- ja muita valaisimia suomalaiselle Innojok-yritykselle.[6]

Toukokuussa 2009 Eero Aarnio avasi ensimmäisen showroominsa yhteistyössä Unikulman kanssa.

Aarnion puoliso on logonomi Pirkko Aarnio.[1][7]


Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarnion suunnittelema Kupla-tuoli.

The Tree on Aarnion suunnittelema tilanjakaja, joka on tarkoitettu ravintoloihin ja muihin julkisiin tiloihin. Se esiteltiin Milanon huonekalumessuilla keväällä 2008.

Aarnio kertoo synnystä näin:

»Puu on samanlainen kuin moni muukin suunnittelemani tuote – puoliksi käyttöesine, puoliksi taideteos. Se toimii tietenkin tilanjakajana ja somisteena, mutta nokkelat kokeilijat käyttävät sitä varmasti vaikkapa naulakkona. Minulle puu on alusta asti ollut paratiisin puu. Joku ihmetteli, miksei siinä ole omenia, mutta sitä meidän pitäisi kysyä Eevalta..."[8]»

Jokaisen The Treen tuotolla istutetaan neljä hedelmäpuuta Suomen World Visionin Perun Andeilla sijaitsevaan aluekehityshankkeeseen eroosion pysäyttämiseksi ja ehkäisemiseksi.[9]

Aarnion teoksia on muun muassa seuraavien museoiden kokoelmissa: Museum of Modern Art, MoMA, New York, Victoria and Albert Museum, Lontoo, Designmuseo, Helsinki, Pompidou-keskus, Pariisi ja Bauhaus Museum, Sydney, Australia.

El Mundon haastattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalainen El Mundo julkaisi 2006 Eero Aarniota koskevan artikkelin otsikolla "Ikonin uudelleensyntyminen". Kirjoittaja määrittelee suomalaisen taiteilijan "vaatimattomaksi neroksi, joka 74-vuotiaana jatkaa aktiivista luomistyötään, joka on leimannut muotoilun maailmaa viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan". Kirjoittaja toteaa, että "Aarnio oli muovin ja lasikuidun käytön edelläkävijä elegantin muotoilun välineinä. Aarnio teki niistä hienostuneita sisustuselementtejä silloin kun kaikki muut vielä käyttivät puuta tai muita jaloja alkuaineita.

Haastattelussaan Eero Aarnio sanoo muovista: "Nykyään on olemassa kokonainen ikäluokka, joka on syntynyt muovin keskuudessa. Ensimmäisen yönsä sairaalassa vauvat viettävät muovista tehdyissä kehdoissa. Muovia on joka puolella arkielämässämme, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö muovi voisi olla myös jalo aine. Päinvastoin, sen jalous piilee siinä, että se mukautuu kaikkeen ja että se on suhteellisen edullinen, jokapäiväinen ja yleismaailmallinen ylellisyys."

Toimittaja jatkaa. "Aarniolle muotoilu merkitsee jatkuvaa uudistumista, kasvua, kokeilua. Uusimmissakin töissään hän pitää edelleen kiinni koko tuotantoaan leimanneesta leikkimielisyydestä, joka aika ajoin on jopa ilmentänyt funktionalismin väheksymistä. Hyvä esimerkki tästä on hupaisa Puppy-tuoli, josta taiteilija sanoo, että nojatuoli on vain nojatuoli, mutta istuimen ei välttämättä tarvitse olla nojatuoli, se voi yhtä hyvin olla pieni poni, jossa istutaan joko ratsastaen tai sivuttain ajattelematta liikaa asennon mukavuutta."[10]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuka kukin on 2011, s. 23. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  2. Mönkäreelle ministerin arvonimi MTV Uutiset. 30.11.2007. Viitattu 20.5.2014.
  3. Pro Finlandia -mitali kahdelletoista taiteilijalle TS.fi. 30.11.2010. Viitattu 20.5.2014.
  4. Introduction Eero Aarnion kotisivut. Viitattu 20.5.2014.
  5. Kiinalainen tee ja suomalainen design kohtaavat
  6. Eero Aarnio (s. 1932) Innojok. Viitattu 4.11.2012.
  7. Mattila, Päivi: Eero Aarnion kotona valo täyttää tilan Eeva.fi. 26.4.2011. Viitattu 20.5.2014.
  8. The Tree
  9. Worldvision.fi
  10. El Mundo, sunnuntai-liite 29.10.2006 siteerattu Ulkoministeriön mediakatsauksessa 7.11.2006

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • That’s it. Vestígio, Consultores de Design, Portugali 2001 (näyttelyluettelo).
  • Eero Aarnio. Fang Hai. China Architecture & Building Press 2002
  • Oleta pyöreä tuoli, Eero Aarnion 60-luku. Taidehalli Helsinki, Taideteollinen korkeakoulu 2003, ISBN 9789519750989.
  • Eero Aarnio. Fang Hai. Southeast University Press, China 2003