Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Saattaa sisältää kirjoittajan omia tulkintoja.
Edvard Hänninen (käytti nimeä Valpas, myös: Valpas-Hänninen ja Hänninen-Walpas, 6. syyskuuta1873Saarijärvi – 11. tammikuuta1937Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka kuului Suomen työväenliikkeen alkukauden merkittävimpiin johtajiin. Hän toimi Työmies-lehden pitkäaikaisena päätoimittajana vuosina 1901–1918. Valpas-Hänninen tuomittiin sisällissodan jälkeen vankilaan, ja hän istui vankilassa vuosina 1920–1924.
Edvard Hännisen vanhemmat olivat maanviljelijä ja kauppias Gabriel Hänninen ja Hedda Rutanen. Varhaislapsuutensa Edvard vietti Multialla, mutta hänen ollessaan vähän yli kymmenvuotias vanhemmat muuttivat kauppiaiksi Ähtärin Myllymäelle, missä isä piti kauppaa elämänsä loppuun saakka[1]. Hänninen kävi seitsemän luokkaa Vaasan suomalaista lyseota mutta joutui lopettamaan koulunkäyntinsä kesken eikä kirjoittanut ylioppilaaksi. Koulun jälkeen hän työskenteli rakennustyömailla aputöissä ja myöhemmin 1896–1899 muun muassa muurarina Helsingissä. Hän oli Suomen Muurarien Liiton perustamista edeltäneen Muurarien liittohallinnon sihteeri vuosina 1898–1899.
Hänninen alkoi viimeistään vuosisadan vaihteessa käyttää nimeä Edvard Valpas, ja hänen sukunimensä tunnetaan usein muodossa Valpas-Hänninen.
Vuonna 1897 Valpas-Hänninen ryhtyi kirjoittamaan työnsä ohessa Työmies-lehteen ja toimi lehden avustajana pari vuotta. Vuonna 1899 hänet palkattiin lehden toimitukseen vakinaiseksi toimittajaksi. Vuonna 1901 Valpas-Hänninen valittiin Työmies-lehden päätoimittajaksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1918. Valpas-Hännisen ura Työmies-lehden päätoimittajana oli lehden historian pisin, pidempi kuin kenelläkään hänen seuraajistaan, Työmies-lehteä seuranneen Suomen sosialidemokraatin ja Uutispäivä Demarin päätoimittajalla.
Työmieslehden päätoimittajaksi valinnan jälkeen Valpas-Hänninen kuului sosiaalidemokraattisen puolueen johtohenkilöihin. Vuosina 1906–1909 hän toimi puolueen puoluehallinnon puheenjohtajana, joka vastaa nykyistä puolueen puheenjohtajan asemaa. Valpas-Hänninen toimi kansanedustajana 22.5.1907–16.5.1918.
Puolueessa hän edusti kautskylaista, puhdaslinjaista marxilaisuutta. Linjan edustajat odottivat edessä olevaa sosialistista vallankumousta, mutta eivät ajaneet väkivallan käyttöä, vaan pyrkivät päämääräänsä kansanvallan keinoin. Työmies-lehden pääpaikan mukaan linjaa kutsuttiin Suomessa siltasaarelaisuudeksi.
Siltasaarelaisuuden kannattajat eivät kannattaneet yhteistyötä porvarillisten puolueiden kanssa, toisin kuin niin sanotut revisionistiset sosialistit, mutta vastustivat myös leniniläistä ajatusta etujoukoista ja proletariaatin diktatuurista.
Sisällissodan alkaessa Valpas-Hännisen johtaman Työmies-lehden toimituksesta nousi paljon miehiä valtion johtoon eli punaisten kansanvaltuuskuntaan, joka toimi punaisen Suomen hallituksena.
Vaikka Valpas-Hänninen edusti sosialidemokraattisessa puolueessa jyrkkää vallankumouksellista linjaa, hän samaan aikaan puhui voimakkaasti myös anarkistista ja terroristista toimintaa vastaan. Ehkä juuri siitä syystä Valpas-Hänninen ei halunnut osallistua sisällissotaan aktiivisesti.
Työmies-lehden toimittajakunnan vallankumouksellisuudesta huolimatta lehden päätoimittaja Valpas-Hänninen suhtautui kumoukseen ja sisällissotaan hyvin pessimistisesti. Sodan alkupäivinä kadulla järjestömies Juuso Suomiseen törmännyt Valpas-Hänninen ennusti vallankumouksen kääntyvän suureksi pannukakuksi.
Valpas-Hännisen on lähteiden perusteella tiedetty pohtineen aselepoa. Kyösti Kallion päiväkirja välistä keväällä 2018 tehty löytö kertoo, että Valpas-Hänninen laati välirauhasta esityksen, jonka hän painatti 28. maaliskuuta 1918. Paperin ovat todennäköisesti saaneet muutamat punaisen valtuuskunnan jäsenet ja ainakin Santeri Alkio ja Kyösti Kallio, joka päiväkirjamerkintöjen mukaan suhtautui Valpas-Hänniseen varsin karsaasti. Paperin ei uskota lopultakaan päätyneen valkoisille.[2]
Sodan päätyttyä Valpas-Hänninen pakeni Neuvosto-Venäjälle, mikä jälkeenpäin katsoen todennäköisesti pelasti hänen henkensä. Neuvosto-Venäjällä ollessaan hän toimitti Pietarissa ilmestynyttä maltillista Vapaus-lehteä. Lehden perustivat sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle paenneet suomalaiset.
1900-luvun alkupuolella Valpas-Hänninen osallistui muuhunkin kuin poliittiseen järjestötoimintaan. Hän oli muun muassa perustamassa urheiluseura Helsingin Jyryä[3]. Helsingin Jyry perustettiin Yrjönkatu 27:n HTY:n pihalla 22. elokuuta 1902. Valpas-Hänninen sai tehtäväksi tarkistaa perustettavan urheiluseuran säännöt. Jyry oli HTY:n alainen, kuten monet työväenurheiluseurat tuohon aikaan alkuvaiheissaan olivat.
Valpas-Hänninen teki 1930–1937 erilaisia kirjallisia töitä. Sanomalehtityön lisäksi hän kirjoitti myös kaunokirjallisia teoksia ja muistelmateoksen Torpista kivitaloon (1908). Hän käytti kirjoittaessaan nimestään eri muotoja, kuten Eedvard Valpas ja Edvard Walpas ja ainakin nimimerkkejä Kyösti Kulkuri, Mikko Moukka ja Ee Vuu Wessu.
Lisää luettavaa aiheesta Edvard Valpas-Hänninen on Wikiaineistossa
Sitaatteja aiheesta Edvard Valpas-Hänninen Wikisitaateissa
