Edith Södergran
Wikipedia
 Edith Södergran noin vuonna 1918 |
|
| Syntynyt: | 4. huhtikuuta 1892 Pietari, Venäjän keisarikunta |
|---|---|
| Kuollut: | 24. kesäkuuta 1923 Raivola, Suomi |
| Kansallisuus: |  Suomi |
| Kirjallinen liike: | Tulenkantajat, modernismi, futurismi, symbolismi |
| Ensiteokset: | Dikter (1916) |
Edith Irene Södergran (s. 4. huhtikuuta 1892, Pietari – 24. kesäkuuta 1923, Raivola) oli suomalainen runoilija, joka kirjoitti ruotsiksi. Södergran on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia runoilijoita. Hänen runojaan on käännetty ainakin kuudelletoista kielelle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
Edith Södergranin vanhemmat Matts Södergran ja Helena o.s. Holmroos olivat kotoisin Närpiöstä ja Perniöstä. Perhe muutti Karjalankannakselle Raivolaan. Tytär Edith aloitti koulunkäynnin Pietarin saksalaisessa koulussa. Siellä hän aloitti runojen kirjoittamisen saksaksi mallinaan Heine ja Goethe.
Isä kuoli keuhkotautiin 1907, ja tytär sairastui samaan tautiin seuraavana vuonna. Tästä alkoi Södergranin parantolakierre: ensin Nummelan parantolassa ja sitten Sveitsin Davosissa. Vuodesta 1914 lähtien hän äitinsä kannustamana ja avustamana omistautui vain runoilijantyölleen.
Södergran kirjoitti koko tuotantonsa varsin lyhyessä ajassa. Esikoiskokoelma Dikter ilmestyi 1916. Hänen runojaan pidettiin epäsovinnaisina ja vaikeatajuisina, eikä hän saanut elinaikanaan ymmärtämystä eikä tunnustusta juuri muilta kuin lähimmiltään. Hänen "naismuusakseen" ja parhaaksi ystäväkseen noussut Hagar Olsson veti hänet mukaan Ultra-lehden toimintaan vuonna 1922. Viimeiset elinvuotensa hän vietti Raivolan huvilassaan yksinäisenä, köyhänä ja puutteen ahdistamana. Toinen suomenruotsalainen runoilija, joka lyhyen ajan valoi Södergraniin elämänuskoa, oli Elmer Diktonius; Hagar Olsson lähetti hänet Raivolaan, joskin vasta vain joitakin aikoja ennen Södergranin kuolemaa; tapaamiset jäivät pariin kertaan, mutta sitä enemmän ne antoivat sairauden jo näännyttämälle runoilijalle. Diktonius myös soitti viulua, jonka ääni herätti nääntyneessä runoilijattaressa syviä haavekuvia.
Södergran oli ensimmäisiä suomalaisia moderneja runoilijoita, suomenruotsalaisen modernismin tärkein edustaja. Hänen tuotannolleen oli tyypillistä näynomaisuus ja aikakauden futuristiset ja symboliset virtaukset. Joissakin hakuteoksissa hänet sijoitetaan Tulenkantajat -ryhmittymään, jonka kantava voima ja sielu oli Olavi Paavolainen.
Ohjaaja Tuija-Maija Niskanen teki ruotsinkieliselle TV-teatterille vuonna 1977 elokuvan Landet som icke är Edith Södergranin elämästä. Sairaalakohtaukset kuvattiin lähes aidossa ympäristössä Röykän sairaalassa.
[muokkaa] Teoksia
- Dikter (1916) (suom. Runoja, 1942)
- Septemberlyran (1918) (suom. Syyskuun lyyra)
- Brokiga iaktagelser (1919)
- Rosenaltaret(1919) (suom. Ruusualttari)
- Framtidens skugga (1920) (suom. Tulevaisuuden varjo)
- Tankar om naturen (1920)
- Landet som icke är (1925, postuumi, toim. Elmer Diktonius) (suom. Maa jota ei ole)
- Södergran, Edith, Edith Södergranin kirjeet / Hagar Olsson ; suom. Pentti Saaritsa [Hki] : Otava, 1990
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Edith Södergran, Södergranin teoksia digitaalisessa muodossa, Projekti Runeberg
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Brunner, Ernst, Edith : romaani, suom. Saara Villa, Helsinki : Otava, 1993
- Ström, Eva, Edith Södergran, Stockholm : Natur och kultur, 2001
