Edistyspuolue (Norja)
| Edistyspuolue | |
|---|---|
| Fremskrittspartiet | |
|
|
|
| Perustettu | 8. huhtikuuta 1973 |
| Johto |
|
| Ideologia |
kansallisliberalismi, oikeistopopulismi |
| Poliittinen kirjo | oikeisto |
| Toimisto | Karl Johans gate 25 0159 Oslo |
| Äänenkannattaja | Fremskritt |
| Jäsenmäärä | 20 000 (2018) |
| Värit | sininen |
| Suurkäräjät |
27 / 169 |
| Saamelaiskäräjät |
1 / 39 |
| Kotisivu | https://www.frp.no/ |
Edistyspuolue (norj. Fremskrittspartiet, FrP) on norjalainen oikeistopuolue. Se perustettiin vuonna 1973 ja se kuvaa itseään liberalistiseksi. Käytännössä puolueen ideologia sisältää kansallisliberalismia sekä oikeistopopulismia. Puolueen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2006 Siv Jensen, jota ennen johdossa toimi 28 vuotta Carl I. Hagen. Kesällä 2008 pidetyissä gallupeissa puolue nousi maan suurimmaksi gallup-kannatuslukujen perusteella. Kesäkuussa 2008 puolueen gallup-kannatus nousi 30,8 prosenttiin.[1] Sittemmin puolueen kannatus on laskenut ja Työväenpuolue valtasi takaisin galluppien kärkisijat 2009. Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa Edistyspuolue sai 16,3 prosenttia äänistä, päästen ensimmäistä kertaa hallitukseen.[2][3] Vuoden 2017 vaalituloksen myötä muodostettiin edellisen vaalikauden tapaan konservatiivipuolueen ja edistyspuolueen vähemmistöhallitus.[4] Tammikuussa 2020 Edistyspuolue lähti hallituksesta. Taustalla oli erimielisyys Norjaan Syyrian al-Holin leiriltä otetusta Isis-taistelijan perheestä. Edistyspuolue oli ehtinyt olla hallituksessa puheenjohtajansa, valtiovarainminmisteri Siv Jensenin johdolla kuusi vuotta. Jensen ei kuitenkaan vaatinut hallituksen eroa ja pääministeri Erna Solbergin hallitus on jatkanut konservatiivisen Høyren, liberaalin Venstren ja Kristillisen kansanpuolueen vähemmistöhallituksena, joka joutuu turvautumaan Edistyspuolueen tukeen.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolue perustettiin vuonna 1973 nimellä Anders Langes Parti til sterk nedsettelse av skatter, avgifter og offentlige inngrep (ALP, suom. Anders Langen puolue verojen, julkisten maksujen ja julkisen asioihin puuttumisen voimakkaan leikkaamisen puolesta). Vuonna 1974 osa puolueesta, johtohahmonaan Carl I. Hagen, irtautui ja muodosti Reformpartiet-puolueen. Seuraavana vuonna suurin osa Reformpartietista palasi kuitenkin ALP:hen. ALP muutti nimensä Fremskrittpartietiksi (suom. Edistyspuolue) vuonna 1977.
Vuoden 1985 Storting-vaaleissa puolue sai kaksi edustajapaikkaa. Samalla silloisen pääministeri Kåre Willochin hallituskoalitio jäi vähemmistöön. Vuonna 1986 Willoch erosi FrP:n äänestäessä bensiiniveronkorotuksia vastaan. FrP oli käyttänyt ensimmäistä kertaa poliittista vaikutusvaltaa merkittävässä mitassa.
Alkuaikoina FrP oli populistinen minipuolue, joka kamppaili eduskuntapaikoista äänikynnyksen alarajoilla, eikä onnistunut herättämään suurempaa äänestäjien huomiota. Tilanne muuttui merkittävästi kunnallis- ja lääninhallintovaaleissa 1987, jolloin Hagen käytti niin sanottua Mustafa-kirjettä, jonka hän luki ääneen mediassa osoittaakseen siirtolaisten pahantahtoisuuden ja vaarallisuuden norjalaiselle yhteiskunnalle. Kirjeessä kerrottiin, kuinka muslimiryhmittymä tahtoisi muuttaa Norjan islamilaiseksi valtioksi ja kirkot muutettaisiin moskeijoiksi. Hagen julisti: "Turvapaikanhakijat ovat valtaamassa isänmaamme." Kirje osoittautui myöhemmin väärennökseksi. FrP kolminkertaisti kannatuksensa. Siirtolaispolitiikasta tuli eräs puolueen tärkeimpiä kiinnostuksen kohteita. Puolueen kannatus vaihteli kuitenkin voimakkaasti muun muassa sisäisten ristiriitojen vuoksi. Vuonna 1993 puolue jakautui voimakkaasti poliittisesta profiilista käytyjen kiistojen vuoksi ja sen puhdasoppisimmat liberalistit jättivät puolueen. Samana vuonna neljä puolueen kansanedustajaa siirtyi Fridemokratene-puolueeseen ja puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja erosi niin ikään puolueesta. FrP onnistui palauttamaan kannatuksensa jälleen vuonna 1995.
Vuonna 2001 puolueesta erosivat sisäisten ristiriitojen vuoksi sen näkyvät kansanedustajat Jan Simonsen ja Vidar Kleppe. Suurkäräjävaaleissa 2005 puolue nousi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi 22,1 % kannatuksella. Toukokuussa 2006 Carl I. Hagen jätti puolueen puheenjohtajan tehtävät ja Siv Jensen valittiin uudeksi puheenjohtajaksi.
Fremskrittpartiet Norjan stortingetissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Äänimäärä | Kannatusprosentti | Edustajia |
|---|---|---|---|
| 1973 (ALP) | 107 784 | 5,0 % | 4 |
| 1977 | 43 351 | 1,9 % | 0 |
| 1981 | 109 564 | 4,5 % | 4 |
| 1985 | 96 797 | 3,7 % | 2 |
| 1989 | 345 185 | 13,0 % | 22 |
| 1993 | 154 497 | 6,3 % | 10 |
| 1997 | 395 376 | 15,3 % | 25 |
| 2001 | 369 236 | 14,6 % | 26 |
| 2005 | 581 896 | 22,1 % | 38 |
| 2009[6] | 614 530 | 22,9 % | 41 |
| 2013[7] | 463 560 | 16,3 % | 29 |
| 2017[8] | 444 681 | 15,2 % | 27 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Magne Lerø: Siv Jensen til himmels Ukeavisen. 5. kesäkuuta 2008. Viitattu 17. elokuuta 2008. (norjaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Valgresultater 2013 Aftenposten. Viitattu 25. kesäkuuta 2017. (norjaksi)
- ↑ Jussi Nurminen: Norja sai uuden hallituksen - Oikeistopopulistit ensimmäistä kertaa hallitusvastuuseen Yle.fi. 7.10.2013. Yle. Viitattu 25. kesäkuuta 2017.
- ↑ Norway Government to Rule in Minority After Centrists Abandon Talks U.S.News. 27.9.2017. Viitattu 26.10.2017.
- ↑ Isis-taistelijan perhe ajoi Norjan hallituskriisiin – oikeistopopulistit lähtevät hallituksesta Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
- ↑ Valg09 Resultater - Landesoversikten (html) Dagbladet. 18. syyskuuta 2009. Arkistoitu 22.9.2009. Viitattu 19. syyskuuta 2009. (norjaksi)
- ↑ Valgresultat (html) nrk.no. 7. lokakuuta 2013. NRK. Viitattu 25. kesäkuuta 2017. (norjaksi)
- ↑ Valgresultat (html) nrk.no. 27. syyskuuta 2017. NRK. Viitattu 26. lokakuuta 2017. (norjaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||
