Edgar Erikson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Edgar Erikson (1915–1986[1]) oli ahvenanmaalainen laivanvarustaja. Hänen isänsä merenkulkuneuvos Gustaf Erikson[2] oli luonut vuonna 1913 perustamalleen Rederiaktiebolaget Gustaf Eriksonille ennen toista maailmansotaa maailman suurimman purjekauppalaivaston. Edgar Erikson oli astunut varustamon palvelukseen 20-vuotiaana vuonna 1935.[3]

Varustamo Edgar Eriksonin aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Eriksonin kuoltua vuonna 1947 Edgar Erikson jatkoi isänsä viimeisiä ponnisteluja eli yritti saada sodassa takavarikoidut laivat takaisin ja niille lasteja. Sotasaaliiksi Etelä-Afrikkaan joutunut Lawhill myytiin vuonna 1947. Britanniassa varastolaivana ollut Archibald Russell saatiin takaisin maaliskuussa 1948, se vietiin romutettavaksi lokakuussa 1949. Uuden-Seelannin lipun alla purjehtinut Pamir palautui omistajalleen niin ikään vuonna 1948, marraskuussa. Helmikuussa 1949 se suuntasi kohti Australiaa, viimeiselle maailmanympäripurjehdukselleen. Paluumatka kohti Kap Hornia ja Falmouthia alkoi 4223 tonnin vehnälastissa toukokuun lopulla. Pamir saapui Cornwalliin lokakuussa 1949 127 vuorokauden purjehduksen jälkeen. Sieltä se hinattiin Walesiin Penarthiin, jonne se jäi Brittien hallituksen varastolaivaksi. Erikson myi Pamirin runsaan vuoden kuluttua.[4]

Sodan ajan Maarianhaminassa turvassa ollut Passat teki viimeisen viljamatkan Australiaan samaan aikaan Pamirin kanssa. Laivat ajoivat takaisin Eurooppaan kilpaa. Passatille sattuivat suotuisammat tuulet ja se oli perillä Queenstownissa 110 vuorokauden purjehduksen jälkeen. Myös Passat purjehti Penarthiin ja jäi sinne varastolaivaksi ja lopulta myytiin yhdessä Pamirin kanssa.[4] Passat päätyi museolaivaksi Travemündeen.[5]

Myös Viking oli ollut sodan ajan kotisatamassaan. Se purjehti vielä muutaman matkan, vei muun muassa puutavaraa East Londoniin ja Durbaniin Etelä-Afrikkaan ja nouti viimeisen vehnälastinsa Australiasta Lontooseen 1948. Muita lasteja ei tullut ja laiva myytiin 1951 Ruotsiin.[4] Viking päätyi Göteborgiin merimieskouluksi ja myöhemmin hotelliksi.[6]

Pommern[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pommern oli purjehtinut elokuussa 1939 Maarianhaminaan, jossa se oli sodan ajan kuten Viking ja Passat. Heinäkuussa 1944 laiva hinattiin Tukholmaan, jossa se oli viljavarastona joulukuuhun saakka, jolloin se hinattiin Turkuun, lasti purettiin ja laiva hinattiin takaisin Maarianhaminaan. Gustaf Eriksonin kuoleman jälkeen Pommern oli myynnissä, mutta ostajaa ei löytynyt, purjerahtilaivojen aika oli ohi. Aluksen saattaminen purjehduskuntoon olisi vaatinut kalliita korjauksia. Vuonna 1953 Gustaf Eriksonin perilliset, Edgar Eriksson ja hänen sisarensa Eva Hohenthal lahjoittivat Pommernin Maarianhaminan kaupungille museolaivaksi.[7][8][9]

Purjeista luopuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purjelaivojen aika oli auttamatta ohitse myös Eriksonin varustamon kohdalla. Kun Edgar Erikson ei onnistunut enää saattamaan toimintaa kannattavaksi, hän päätti luopua purjelaivoista.[2] Eriksonin varustamo vaihtoi ensin höyry- ja myöhemmin moottorikäyttöisiin aluksiin. Varustamo hankki kuivalastialuksia ja pakastekuljetuslaivoja.[10]

Varustamo Edgar Eriksonin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edgar Erikson kuoli vuonna 1986 ja varustamossa tehtiin merkittäviä uudelleenjärjestelyjä. Jonkin aikaa toimitusjohtajana oli Edgar ja Solveig Eriksonin tytär Gun Erikson-Hjerling. 1999 vuoden lopun paikkeilla varustamolla oli 5 keskikokoista kuivalastialusta ja 20 modernia pakastekuljetuslaivaa.[10]

Vuonna 2012 varustamon tonnisto koostui kahdesta kuivalastialuksesta Tingö ja Ahtela.[11]

Varustamo osti vuoden 2011 lopulla ahvenanmaalaisen Ansgar-varustamon, jolla oli 2 alusta liikenteessä ja yksi reservissä Tuolloin yhtiön toimitusjohtajan mukaan Eriksonilla oli noin 30 työntekijää.[12]

Edgar Erikson toimi vuodesta 1947 lähtien myös Uudenkaupungin telakan toimitusjohtajana[13].

Hänen puolisonsa vuodesta 1937 lähtien oli hollantilaisyntyinen Solveig Erikson (1915–1999).[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yritysjohtajien historiallinen nimihakemisto 1972 Pörssitieto. Pörssitieto Ky. Viitattu 26.12.2012.
  2. a b Sandström, Fredrik: Sailing Ships: Gustaf Erikson, Mariehamn 2000. Fredrik Sandström. Viitattu 22.12.2012. (englanniksi)
  3. Bruzelius, Lars: The Maritime History Virtual Archives: Rederi AB Gustaf Erikson 4.11.1996. Lars Bruzelius. Viitattu 25.12.2012.
  4. a b c Jalava, Kari: Gustaf Eriksonin laivasto 5.1.2005. Kari Jalava. Viitattu 24.12.2012.
  5. SS Passat Verein Rettet die Passat e.V.. Viitattu 25.12.2012. (saksaksi)
  6. Hotel Liseberg, Barken Viking Liseberg Ab. Viitattu 25.12.2012. [vanhentunut linkki]
  7. Sandström, Fredrik: Sailing Ships: Mneme 2000. Fredrik Sandström. Viitattu 26.12.2012.
  8. Mikkola, Jukka: Pommern Jukka Mikkola. Viitattu 26.12.2012.
  9. Pettersson, Björn: Museifartyget Pommern Åland Online/ Björn Pettersson. Viitattu 26.12.2012.
  10. a b Palmer, Jocelyn: Gustav Erikson and his Shipping Company La Cofradía de los Capitanes del Cabo de Hornos de Chile. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
  11. Fleet Rederiaktiebolaget Gustaf Erikson. Viitattu 25.12.2012.
  12. Mikkonen, Antti: ”Merten kuningas” osti Ahvenanmaalla Talouselämä. 10.11.2011. Viitattu 25.12.2012.
  13. Uudenkaupungin telakka, Vakkasuomalaisia purjealuksia ja laivanvarustajia; Kari Jalava
  14. Solveig Erikson Teaterföreningen i Mariehamn r.f.. Viitattu 25.12.2012. (ruotsiksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]