Edgar (ooppera)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edgar
Puccini's Edgar.jpg
Alkuperäinen nimi Edgar
Määritelmä dramma lirico in tre atti
Säveltäjä Giacomo Puccini
Libretto Ferdinando Fontana
Pohjautuu Alfred de Mussetin draaman La Coupe et les Lèvres
Tyylilaji opera seria
Kieli italia
Kantaesitys 21. huhtikuuta 1889
Teatro alla Scala, Milano
aikajana Puccinin oopperoista
Le Villi
1884
Edgar
1889
Manon Lescaut
1893

Edgar on Giacomo Puccinin säveltämä toinen ooppera. Se sijoittuu Flanderiin 1302. Giulio Ricordi osti Le Villin ja tilasi seuraavaksi täysimittaisen oopperan lupaavalta nuorelta säveltäjältä. Uuden teoksen libretistiksi tuli jälleen Ferdinando Fontana. Oopperasta haluttiin tehdä Puccinin Carmen. Roolit ovat selkeästi samankaltaisia: Edgar/Don José, Tigrana/Carmen, Fidelia/Micaëla, Frank/Escamillo. Siirtämällä myös Alfred de Mussetin alkuperäinen kertomus Tirolista Flanderiin ja vuoteen 1302 yritettiin mukaan saada myös ripaus Trubaduurin / Il Trovatoren tunnelmaa. Flanderissa oli 11. heinäkuuta 1302 Courtrainin eli nk. Kannustaistelu.

Alkuperäinen Edgar oli nelinäytöksisen ja sen ensi-ilta oli pääsisäissunnuntaina 21. huhtikuuta 1889. Kapellimestarina oli Franco Faccio. Ooppera herätti sen verran kiinnostusta, että se päätettiin uudistaa. Edgar sai vielä ensi-illan jälkeen kaksi esitystä. Kriitikot totesivat Puccinin teknisen edistymisen ensimmäisestä oopperastaan ja ylistivät muutamia numeroita. Yleisesti ymmärrettiin oopperan epäonnistuneen Fontanan omituisen tarinan ja libreton takia.

Puccini lyhensi teostaan kolminäytöksiseksi. (Poistettua musiikkia tulee esiin toisaalla. Edgarin ja Fidelian duetto Ah, nei tuoi baci muuntui ja siirtyi Toscaan III näytöksen duetoksi Amaro sol per te.)[1] Sen ensi-ilta oli Teatro Communalessa Ferrarassa 28. tammikuuta 1892. Teoksen johti Carlo Carignani. Ferrarassa Edgar sai todellisen suosion. Vaikka Edgaria nopeasti sen jälkeen esitettiin Torinossa, Madridissa ja Bresciassa siitä ei tullut menestystä.

Tammikuussa 1901 Puccini jälleen peukaloi Edgarin partituuria. Viimeisen kerran Puccini teki partituuriin muutoksia maaliskuussa 1905. Tämän version ensi-ilta oli Buenos Airesissa 8. heinäkuuta 1905 Teatro de la Operassa. Tässäkään muodossa Edgarin ei onnistuttu puhaltamaan henkeä ja niin ooppera häipyi ohjelmistosta.

Giacomo Puccinin siunaustilaisuudessa Milanon katedraalissa 3.12.1924 Arturo Toscanini (1867 - 1957) johti Edgarin III näytöksen valerequiemin ja Hina Spani (1896 – 1969) lauloi Fidelian aarian Addio mio dolce amor.

Tunnettuja kohtauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Questo amor, vergogna mia" – Frank, I näytös
  • "Valerequeim" – III näytöksen alku
  • "Addio, mio dolce amor" – Fidelia, III näytös

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I näytös 35 min, II näytös 18 min ja III näytös 42 min, yhteensä n. 1 h 35 min

Tapahtumapaikka ja -aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperan tapahtumat sijoittuvat 1302 Courtrain (nyk. Kortrijk) kaupunkiin.

Ensi-iltojen miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edgar 21.4.1884 Teatro alla Scala, Milano

Kapellimestari Franco Faccio

Uusinta ensi-ilta Edgar 28.1.1892 Teatro Comunale, Ferrara

Kapellimestari Carlo Carignani

Ensiesitys Suomessa 4.4.2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyt juoniseloste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I NÄYTÖS

Aamunkoitteessa Angelus soi ja maatyöläiset lähtevät pelloille. Fidelia laulaa aamunkukalle O fior del giorno (Oi päivän kukka). Hän herättää tavernassa nukkuvan Edgarin. Sitten hän kertoo omituisesta ajatuksesta Già il mandorlo vicino(Kukkii läheinen mantelipuu) ja katkaisee oksan. Hän suutelee kukkaa ja heittää oksan Edgarille. Fidelia poistuu. Tigrana tulee dembalin kanssa ja muistuttaa tulisista hetkistä Tu voluttà di fuoco (Halusit tulisia suudelmia).

Fidelian veli saapuu ja ilmaisee syvän tunteensa Tigranaan. Questo amor, vergogna mia (Tämä rakkaus, häpeäni).

Tigrana laulaa pilkkalaulua kirkosta poistuville dembalilla säestäen. Kyläläiset lähestyvät uhkaavasti Tigranaa. Edgar ilmestyy ovelle miekka kädessä ja käskee kyläläisiä poistumaan. Edgar on niin raivoissaan, että sytyttää talonsa palamaan ja julistaa päätöksenään paeta Tigranan kanssa. Frank estää heidän lähtönsä. Frank ja Edgar taistelevat, Frank haavoittuu. Edgar ja Tigrana poistuvat.

II NÄYTÖS

Edgar kyllästynyt Tigranaan ja kaipaa Fideliaa. Orgia, chimera dall’occhio vitreo (Orgia, läpinäkyvä harhakuva). Tigrana yrittää lämmittää tunteita mutta epäonnistuu. Lähestyvää sotajoukkoa johtaa Frank ja Edgar liittyy heihin.Tigrana vannoo kostoa.

III NÄYTÖS

Sotilasosasto lähestyy kantaen paareilla haarniskoitua kuollutta sankaria. Paareja seuraa Frank ja päänsä kokonaan peittänyt munkki (Edgar). Kuoro laulaa requiemin sankarina kaatuneelle Edgarille. Fidelia laulaa jäähyväiset Edgarille Addio, mio dolce amor (Hyvästi rakkaani). Munkki(Edgar) paljastaa kauhistuneille kansalaisille Edgarin synnit; talon polttamisen ja kiihkossa elämisen. Fidelia puolustaa Edgaria D’ogni dolor (Surusta huolimatta). Tigrana polvistuu rukoilemaan. Frank ja munkki (Edgar) epäilevät Tigranan vilpittömyyttä. He tarjoavat Tigranalle helminauhaa ja kaulakorua, jos vain tämä tunnustaisi Edgarin pettäneen isänmaan. Tigrana lumoutuu ja vahvistaa munkin (Edgar) sanat.

Raivoissaan väkijoukko repii Edgarin haarniskan alas paareilta. Väkijoukko hämmästyy, sillä haarniska on tyhjä. Munkki paljastaa päänsä, hän on Edgar. Väkijoukon seasta Tigrana hiipii esiin ja iskee tikarinsa Fideliaan. Fidelia kuolee.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Weaver/Puccini: "The Puccini Companion", sivu 100