Siilikaktukset
| Siilikaktukset | |
|---|---|
 Kultasiilikaktus Echinocactus grusonii |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Alaheimo: | Cactoideae |
| Tribus: | Cacteae |
| Suku: |
Siilikaktukset Echinocactus Link & Otto, 1827 |
| Katso myös | |
Siilikaktukset (Echinocactus) on kaktuskasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu kuusi lajia. Muodoltaan ne ovat pyöreähköjä ja sylinterinmuotoisia. Korkeus on usein yli kolme metriä ja ympärysmitta yli metrin. Siilikaktusten alkuperä on Meksikossa ja Yhdysvaltojen kuumissa ja kuivissa osavaltioissa, kuten Kaliforniassa ja Arizonassa.
Tieteellisen nimen alkuosa tulee kreikankielisestä sanasta e’chinos, joka tarkoittaa siiliä.[1]
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siilikaktukset ovat pyöreitä ja päältä litistyneitä, pallomaisia tai tynnyrimäisiä, yksi- tai monivartisia. Varsi on syväuurteinen ja sen kärki on tiheän kellertävän huopakarvoituksen peittämä. Kääpiöversot (areolit) ovat kookkaita, tavallisesti pitkänomaisia, joskus yhteen kasvaneita ja piikikkäitä. Piikit ovat tukevia ja tavallisesti erilaistuneet keski- ja sädepiikeiksi. Kukat sijaitsevat varren kärjessä ja ovat muodoltaan lyhyen suppilomaisia tai kellomaisia, väriltään tavallisesti keltaisia. Emin vartalon tyvellä ja kukan tyvellä on runsaasti kapeita, teräväkärkisiä tai piikkikärkisiä suomuja ja tiheäkarvaisia areoleja. Hedelmä on pyöreä tai vähän pitkänomainen, kypsänä mehevä tai kuiva, avautuva tai avautumaton sekä suomujen ja tiheän villakarvan peittämä. Siemenet ovat soikeita tai melkein pyöreitä, ruskeita tai ruskeanmustia, kiiltäviä tai himmeitä sekä sileitä tai nystermäisiä.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siilikaktukset kasvavat kuivilla paikoilla Pohjois-Amerikassa Kaliforniasta Teksasiin ulottuvalla alueella sekä Pohjois- ja Keski-Meksikossa.[2]
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siilikaktusten suvusta on aikojen kuluessa nimetty yli 1000 lajia, mutta myöhempien tutkimusten valossa lajimäärä on kutistunut kuuteen.[3]
- Echinocactus grusonii – kultasiilikaktus (eli anopinjakkara)
- Echinocactus horizonthalonius
- Echinocactus parryi
- Echinocactus platyacanthus – jättisiilikaktus
- Echinocactus polycephalus
- Echinocactus texensis
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siilikaktuslajeista kultasiilikaktus ("anopinjakkara") (Echinocactus grusonii) on tunnettu huonekasvi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anderson, E. F. 2001: The Cactus Family. – Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-489-9.
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Echinocactus.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Raoul Iseborg: Växters latinska namn (pdf) Botaniska Sällskapet i Stockholm. Arkistoitu 17.6.2006. (ruotsiksi)
- ↑ a b Anderson 2001: 227
- ↑ Anderson 2001: 227–229